Kirje 1917-4-6, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kyllä on kummallinen lapsi se Kaino. Minä olen hänen luonteensa suuruutta ihmetellyt. Minä niin hyvin käsitän, miten sydämestään suri. Siinä on jotain ihmeellistä suurta ja syvää. Se ilmenee aina ratkaisun hetkellä, kuten sairastaissa valtavissa suruissa ym. Se on niin alttiiksi antava ja kestävä. Jumala suojatkoon ja siunatkoon häntä. Sama on toivoni teihin kaikkiin nähden.Olepa hyvä ja osoita kirjeeni senaattiin. Saan ne siten muutamaa tuntia aikaisemmin. Kiireellisissä tapauksissa ehdin samana päivänä vastata, vaan kun istunnot muuten kestää niin kauan, ettei ehdi käydä ennen kello 6 jpp kotona. Ensi pyhän aikana eli 12 pv muutan uuteen kortteeriin. Milloin tulet tänne? Etkö voi tulla 17 pv? Lähtisit 16 p sieltä ja 20 p täältä takaisin. Mutta muista tilata makuupiletti aikanaan, muuten et nykyisessä tungoksessa jaksa.
Iisakille sinun tulee maksaa, kun hän öitäkin valvoo. Olen aina hänelle maksanut ja tee sinäkin samoin. Anna 1:50 yöltä, jos kolme koko yötä valvoo niin anna 5 mk. Et kirjoittanut millaiseksi teidän Wappu muodostui. Sinulle se oli suuri surun päivä. Miten käyttäytyi väki?
Tuntuu erikoiselta, kun täällä kaikki riitelevät ja vaativat 8 tunnin työpäiviä maanviljelyksessäkin. Minä kadun, kun emme antaneet kullekin 10 mk Wappuna. Kumminkin saat heille sanoa, että minä maksan enemmän kuin olen luvannut, koska koettavat täyttää tehtävänsä. Minä arvaan, että Eve suree lähtöänsä Mehtälään. Laita nuorta karjaa jo sinne ja käske syöttää ruumenia kovasti siellä. Onko ne Ransun lehmät meidän elojen varassa? Meijerissä Mehtälästä ei ruveta kovin vähää maito kuljettamaan. Niin lakkoja täällä on kovasti. Minua vaativat sovittamaan, kun järjestin sen yhden suuren lakon.
Huomenna sunnuntaina lähden toiseen suureen kartanoon. Tänäänkin on pyydetty ainakin 6 pitäjään. Wenäjällä pakkaa kiehumaan kovasti. Wiipurissa oli myös tänään levotonta. Saa nähdä joko on täällä sotaväki jalkeilla. Niin se lainehtii, kun kuohuva meri. Saa nähdä mikä tästä tulee. Ei se ole ihme, vaikka tarjoamme paikkojamme eduskunnalle. Julkaisemme julistuksen lakkoja vastaan. Toisenlaisen soisin sen olevan, mutta semmoiseksi täytyi se luoda.
Rautatielähetystö on täällä. Nivalaiset eivät näy uskovan asiaa minun varaan. Lähetän Halmetojan kanssa ne Pietarin terveiset ja samalla suun makeaksi helsinkiläisiä. Lakkeja en hirvennyt ottaa, kun olivat niin hirveän kalliita. Katsotaan sitten yhdessä myöskin sinulla. Älä tuo minulle muuta kuin leipää ja voita. Waatteita minulla on liiankin paljon. Annan tämä Halmetojalle Isoin aski on sinulle. Siinä kynänsäilytysukossa ei ole omistuskirjoitusta. Kalervolle pitää antaa sen pieni aski, kun ukko on särkyvä kappale. Weikon pankki aukenee, vaan ette osaa sitä aukaista ennen kuin tulen. Se on hienoa työtä. Tuohella päällystetty. Se on venäläistä kotiteollisuutta samoin kuin muutkin. Suuret eivät lahjat ole vaan onhan ne vallankumouksen muistoja Pietarista. Panen nukkumaan. Olisipa mukava, jos saisin kymmenen päivän perästä kyykähtää Kaisani viereen. Ja miksi en saakin, kun niin järjestämme. Eikös niin! Kirjoita usein ja pidä apua, ettet kuihdu ja laihdu. Itse jaksan hyvin. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”