Kirje 1917-5-10, Pori/Helsinki
Rakkaimpani! ”Nyt palaan Kokemäeltä, jossa sovitin suuren maanviljelyslakon. Kyllä olot ovat siellä pohjalaisille outoja. Kaikki väet ovat omaruokaisia. Samoin torpparit tekevät päivätyöt omassa ruuassa. Kun elintarvikkeet ovat kalliita, niin kärjistyi välit. Täälläkin oli lähes 50 suurta torppaa, jotka tekevät lähes 10.000 päivätyötä, niin on ymmärrettävää, että ristiriidan aiheet ovat olemassa. Palkkaa eivät pyytäneet lisää vaan työpäivän vaativat jyrkästi 8 tuntiseksi, mutta ylitöitä maksusta suostuivat tekemään. Kun näkee ja kokee näitä ristiriitoja, niin täytyy väkensä tyytyväisyyttä kunnioittaa. Tosin ne ovat talon ruuassa, vaan palkat nykyaikaisiksi eivät ole suuret. Siksi lahjani olisin toivonut isommaksikin, vaikka siihen on aina tilaisuutta. Voisit ehkä kuluneempia vaatteitakin antaa vaan silloinkin pitäisi hyvittää kaikkia. Näistä voimme neuvotella.Juna kiitää halki Kokemäenjoen lakeutta. Wiljava laakso, suuria taloja ja pitäjiä. En ikinä ole parempaa peltoa nähnyt kuin tänään. Kävin piispa Henrikin muistokappelin luonakin. Sen ladon ympärille, missä hän kastoi, on rakennettu tiilistä muistokappeli. Kyllä nämä on historiallisia paikkoja. Sekin kartano on Juhana III kuninkaan kartano. Mutta nyt horjuu kuninkaalliset perustat kansan vallan edessä. Juna heiluu, että lopetan. Woikaa hyvin rakkaani. Menen taas työhön ja odotan sinne luokseni. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”