Kirje 1917-5-2, Helsingissä
Rakkaimpani! On taaskin yö. Ajattelen teidän lepäävän rauhaisaa unta. Koska minä paikkakunnan tavan mukaan aion aamulla ottaa tappion takaisin, niin kirjoitan vastineen surulliseen kirjeeseesi.Wai se oli Hilkan kohtalo, että meni jalka poikki. Hyvin teit, kun heti hankit eläinlääkärin, jonka ohjeiden mukaan olette menetelleet. Myöskin olen tyytyväinen oletteko tai ei ottaneet lihat. Tietysti sinulle yksi ja toinen sanoo, ettei olisi saanut tappaa, vaan älä anna tuommoisten puheiden kiusata itseäsi. Olet tehnyt parhaasi, kun hankit ammattimiehen, joka kykeni arvostelemaan asian. Älä jättäydy nyt surun valtaan. Me yritämme tulla entisillä toimeen.
Ruokkikaa hyvin niitä kylvöajan ponnistuksissa, niin ehkä pärjäämme, kun pidämme kasakoita lisäksi. Junttilan pojilla on vankka ja reipas hevonen, joka sopii meidän hevosille pariksi. Koeta saada Jussia hevosineen meille. Maksa, mitä hän pyytää, ellei määrää niin maksa 5 mk /pv. Ransun konia ei tarvitse ottaa, sillä en usko sen jaksavan meidän pellolla. En kumminkaan sitä oikein tiedä. Koettakaa nyt pitää kasakkahevosia. On hyvä, ettei Apu vielä varso ennen kuin kesällä.
Älä nyt murehdi tätä, sillä eihän se sillä parane. Mene nyt Heikki Niemelän luo ja vaikkapa käy meijeristillekin sanomassa, ettei meidän nyt voita enää ajeta, kun minä jouduin pois ja hevonen kuoli. Myös ei saa ruveta tulvan aikana ajamaan niiden järven takasten maitoja. Kyllä olette osanne tehnyt, kun on voita vedetty. Järjestäköön vain vedon vuorollaan, jotta kukin kuskipiiri aina menee vuorollaan. Silloin ei se rasita ketään. Ohjaa heitä siihen. Ei ole liikaa vaikka sanot Kotilallekin, niin ehkä joku liikkuu sielläkin. Nostakaa tavallista enemmän perunansiementä. Myy paikkakuntalaisille siementä kohtuullisesta hinnasta. Jos Hirvonen on maksanut 15 mk niin ei sinun 10 mk tarvitse myydä vaan ota siltä väliltä. Rukiita ei anneta toistaiseksi kuin työmiehille. Kyllä niille voit antaa ja itselle käyttää. Syömäviljaa ei saa antaa eläimille. Kun lajitellaan siementä niin siitä pienimmät eläimille etenkin hevosille. En Matti Erkkilästä soisi tehtävän mylläriä. Ellei niin täytynee tyytyä Mattiinkin. Toimita se seppä pois pellolta jos vielä on.
Wai sairashuoneeksi Törmälää ajatellaan. Ei se siksi ole sopiva. Minusta tuntuu ettei se luonnu koko juttuun. Jos ostavat niin onhan se vississä suhteessa hyvä, mutta meidän ei sukulaisena pidä sekaantua koko juttuun. Mitä arvelet? Sitten ehkä lähetän valtakirjan.
Onkohan kuntalaiset kaivanneet minua kunnan asioiden vuoksi? Minä olen ruvennut sinun tuloasi suunnittelemaan helatorstaiksi. Sopisiko se sinulle vai pelottiko tuo tapahtuma niin, että minun pitää tulla laittamaan hevosta. Alkakaa aikaisin ja pyytäkää sitä Jussia avuksi niin ehkä pärjäätte.
En minä välitä niistä W hommista. Aina julkista työtä arvostellaan ja parjataan. Historia sen vasta vuosikymmenien jälkeen arvostelee. Olkoon hän nyt uhri ja viisas. Kun kello on kohta 1, panen levolle. Ole tyyni ja hanki apua, niin ettet rasita itseäsi. Minä olen nykyään oikein reippaana. Täällä on paljon lakkoja 8- tuntisen työpäivän johdosta. Muuten on rauhallista. Hyvästi taas. Luoja teitä siunatkoon ja varjelkoon vaaroilta ja vahingoilta. Sydämelliset terveiset teille kaikille. Minua liikutti väen suhtautuminen, että olisin suonut lähettämäni kaksinkerroin sen minkä annoit. Syleilkää toisianne isän muistoksi. Siihen sulkeutuu tunteissaan isäkin”