Kirje 1917-5-25, Nivala
Rakkaimpani! ”Nyt täytyy kirjoittaa niin ruttuselle paperille, kun en löytänyt parempaa. Wieno on parempi. Eilen ei ollut kuumetta ollenkaan, illalla 37,2 ja yön hän nukkunut oikein hyvin, joten olemme hänen suhteensa oikein levollisia. Tohtori menee Ouluun ja palaa vasta torstaina. Vaan emme pelkää yhtään Wieno syöpi ja on iloinen. Ja tohtori sanoi, että kun hän palaa niin Wieno on jo yläällä. Siis tämä on nyt voitettu.Ohraa kylvettiin eilen ja Iisakki meni viimeistä kauraa kylvämään. Ei ne Junttilan pojat joutuneet meille kylvön tekoon. Heillä lienee itsellä niin paljon työtä omasta kylvöstään. Tulevalla viikolla puolivälissä he aikoivat tulla, jos meillä on vielä kylvöhomma silloin. Ransun konilla käydään meijerissä ja ajetaan heinää. Weikko meni Mehtälään tiistaiaamuna Ransun kyytillä. Täällä hän aivan päivittelee kun ei saa hevosta ajaa. Hän menee hevosta ajamaan Mehtälään. Olen levoton hänen suhteensa. Pyytäisin Iisakkia häntä katsomaan vaan kun pyörä on korjuuksilla, hevoset eivät jouda, kun näyttää sade uhkaavan. Junnu korjasi karhin. Iisakin kanssa olivat pajassa 11 asti illalla.
Nyt on Maikki yksin sielun ja ruumiin taakkoineen. Jumala keventäköön hänen kuormaansa. Hän on muuttanut nyt tupaan, sillä uusi postinhoitaja tulee ensi lauantaina ja niin tyhmästi, että tuopi kesävieraita tullessaan.
Täällä tuntuvat isännät nyt myyvän viljojaan, kun saavat markan kilolta. Kotilassa tuntui välit isännän ja työväen välillä kiristyneen, kun isännät eivät anna työmiehille viljaa, kun he eivät voi niiltä kiskoa niin korkeaa hintaa ja parempi on silloin jättää työväki nälkää näkemään, voi noita sokeita ihmisiä — olemme hyvin reippaita täällä. Miten voinet Sinä lakkoinesi ja raskaan työtaakan painostamana, vaan sehän kehittää ja kasvattaa meitä oikein käyttämään meille uskottuja leivisköitä. Monia lämpöisiä mokkoja lapsilta ja eukoltasi”