Kirje 1917-5-31, Nivala
Rakkaimpani! ”Nyt on kesä. Wieno sai uutta lääkettä rautaa ja viiniä ja saa vähän olla yläällä vaan tottapa rasittu liikaa, kun kuume on yli 39 astetta ja oli vilu ja pistosta. Tuntuu niin kummalta tämä elämä lähdettyäsi. Aina hämmennät ja sekoitat niin työt, etten mitenkään minä niistä tiedä eikä Iisakin kanssa ole mitään keskusteluakaan, sillä hän tekee niin kuin käsket ja niin menee aina paria viikkoa, sitten se kääntyy vähitellen minun tietopiirini sisälle ja alkaa mennä sitä tavallista uomaansa. On tietysti oikein mukava, että Sinä käyt järjestämässä, silloin varmasti tiedän, että kaikki menee oikein, vaan tiedäthän kaikki vähän aikaa, ettei tarvitse kirjoittaa niistä. On niin hyvä elää, kun tiedän, että juhannuksen aikana pistäydyt kotona. Onhan päämäärä, jota toivon ja odotan. Täällä kävi järven takaa yksi mies pyytämässä jyviä, sanoi kuulleensa, että hehto jyviä ja viikko työtä pannaan vastakkain. Sanoin, ettei mitenkään sovi niin, hän lähti. Jumala suokoon, että pysyisit terveenä ja saisit järjen selvyyttä suuressa tehtävässäsi. Omasi”