Kirje 1917-5-8, Nivala
Rakkaimpani! Voi sitä iloa ja riemua, mikä meillä oli, kun saimme isän lähetykset, joita lausumme sydämelliset kiitokset. Lapset aikoivat kirjoittaa, vaan siihen tarvitaan aikaa, joten illalla ei sopinut.Tulen minä sinne, jos ei mitään voittamatonta estettä tule ja niin lienee parasta, että lähden aattona, niin pääset vastaan. Täällä ei tule mitään peltotöistä. Sunnuntaina katselimme Iisakin kanssa auramaita muutenhan sitä olisi saattanut mulistaa jo vaan kun ne aitohanget ovat niin laajat ja kovat. Ja nyt on tullut niin paljon lunta, että on maan kattavana joka paikassa ja vielä korkeat kinokset toisin paikoin ja pohjoisesta tuulee oikein vihaisesti niin voit arvata, miten lamauttavaa on, kun maanviljelijä odottaa pellolle pääsyä. Iisakki on ollut yötä myllyssä. Kun pojat olivat syömässä sanoin, että koettakaa nyt muistella ja tehdä kaikkea sitä, mikä on eteenpäin, niin sitten kun pääsemme pellolle, olemme täydellä tarmolla. Pojat ovat tyytyväisen näköisiä, ei meidän tarvitse pelätä ainakaan vielä rettelöitä. Sampalle ja Eemelille olen puhunut, kun he kävivät rahaa pyytämässä, että niin mielellään sitä antaa, kun te pysytte miehinä ja täytätte tehtävänne. Lauantaiaamuna annoin Sampalle 35 mk, että saa ostaa liinapakan, (kun niin hurjasti kallistuu) että jaetaan joka miehelle. Tuumasimme, että niityn aikana tarvitaan paidan kartioita. Tytöille olisimme ostaneet samoin, vaan emme saaneet enää.
Matti Karvosenoja kävi kysymässä, että sopiiko se, että hän saisi vuokrata niityn, joka hänellä oli viime vuonnakin ja millä ehdoilla? Meille kävi kauppaamassa koko kesäksi se entinen Asunmaan Hanna. Hän on vienyt lapsensa Pihlajakankaalle ja toisesta lapsesta maksaa kunta ja toisesta hän itse. Waan kun hänellä ei ole vakituista paikkaa niin väliaikoina menee tienesti syödessä. Mitä sinä tästä sanot? Koetapa harkita. Me kotona olemme sitä mieltä, että otetaan, onhan kesällä työtä. Hän on siivo ja nöyrä. Ilmoita myös palkasta, jos katsot meille sopivaksi ottaa.
Maikki ja Junnu ovat jo tyyntyneet, näyttää niin mukavalta, kun ovat päässeet ankaran myrkyn läpi. Lopetan, kun taas tuntuu olevan niin monta kysyjää. Odotan niin mielelläni sitä päivää, jolloin pääsen huristamaan luoksesi ja tietysti olen reipas ja terve niin kuin sopii toivoakin Heikkilän nykyisen hallitsijan olevan. Pitääköhän minun hommata passi mukaan? Jälleen näkemisen hetkeä odottava omasi”