Kirje 1917-6-7, Nivala

Rakas Kyösti! ”Olenhan koettanut kirjoittaa joka päivä. Wieno on ylhäällä vaan ei tahdo malttaa olla niin varovainen, ettei kuume nousisi. Hän on minusta lihonut vaan sittenkin heikon näköinen. Anni on nyt ottanut kesäloman kuukaudeksi ja on nyt meillä Wienon kanssa. Tohtori on hyvillään kun Anni näin järjesti, että Wieno saisi säännöllisen hoidon, ettei mitään pahempaa tapahtuisi.Apu ei ole vielä varsonut. Eilisen päivän se oli tallissa, sillä kun se oli sahroja vetämässä, oli nisien päässä isot pihkatipat ja Iisakki sanoi eilen tulleen maidon, sillä ei enää ajettu. Söderlund sitä vahtasi viime yön. Olen minäkin aina öisin kulkenut tallissa ja sikalassa. Kenties olen vilustunut, sillä olen tullut siihen viattomaan nokkoskuumeeseen ja olen melko lailla pöhössä, oikein pakottaa kättä kynän varressakin kiinni pitää.
Peruna saatiin eilen maahan. Sitä tuli Tammalan, Törmälän pellot ja riihitien varressa se iso pelto ja siemeniä jäi 172 ht, vaan kun ei ollut muokattua peltoa niin tuumattiin kysyä, jos Mehtälästä uupuisi. Ernesti Wiljamaakin tuli meille velkaansa maksamaan, joten meillä olisi nyt työvoimaa, kun olisi johtoa. Olkkonen ja Kivimäki olivat mittaamassa viljaa ja arvelivat meillä olevan 2000 kg ylijäämää. Kyllä nytkin nämä miehet purasevat leipää ja kyllä ne eivät elä vähällä. Sen tähden pelkään säännöstelyä. Tänne tuli taas asemalle rukiita 8000 kg, kun saisivat hevosia noutamaan, sillä jokaisen hevoset ovat pellolla.
Nyt on kylmä ja pilvinen ilma, joten on niin synkän näköistä. Iisakille juuri kävin sanomassa, että jos vain lähtö ei ole rivakampi niin en soita pois 1/2 8, sillä kun syömästä mennään toiselle puolen ja istutaan siellä jos kuinka kauan. Minä en voi nähdä tuommoista venymistä. Iisakki raukka lähti hyvin alla päin toiselle puolen, vaan en voinut olla sanomatta. kunpa nyt tulisin terveeksi, että voisin käydä työmaallakin. Seppä on laittanut lapioita ja kuokkia. Saa nähdä, miten kauan hän viipyy. Sydämelliset terveiset omiltasi”