Kirje 1917-7-10, Helsinki
Rakkaimpani! ”Wieno lähti sunnuntaina. Tampereella oli ollut Hilma vastassa ja menivät maanantaina Kangasalalle. Minä kaduin koko menoa, sillä hän virkisty täällä paljon ja luultavasti olisi viihtynyt isän luona paremmin. Siellä hän saa kumminkin olla vapaammin ulkona kuin täällä. Hän kävi myös Ruotsalaisen luona vaan mitään varmaa selkoa sairauden syistä ei hänkään sanonut.Täällä on hyvin kuohuvaa. Rautateilläkin Wiipurin puolessa on lakko. Älä oudoksu, jos seisoisi pyörät hetkeksi. Eduskunta on villinä ja leikkii itsenäisyydellä. Kai pian eroamme vaan älä puhu tästä muille. Luulen, että tällä viikolla jätämme erohakemuksen. Ketkä tulee tilalle, en tiedä, mutta me lähdemme. Saa nähdä, mitä tekee Venäjä. Älä pelkää, sillä olette turvassa ja minulle myös ei mitään tapahdu. Wieno on myös rauhallisella seudulla ja hyvissä käsissä, jos seisahduksia jokapäiväiseen elämään tulisikin. Historiallisella hetkellä olen ollut mukana, mutta parempi olisi ollut, jos käteni olisi vapaana tästä. Älä nyt ole kirjeeni vuoksi levoton, vaikka olen ennustellut, ettei tulisi yllätyksenä tapahtumat, jos uutisia kuuluisi. Älä usko päättömiin huhuihin. Ilmoitan aina todellisen tilan. Toverit olisivat lähettäneet minut Pietariin, vaan en mennyt. En ehdi enempää. Kirjoitan pian. Miten ankara halla teillä oli? Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”
Joko ensi viikolla alatte heinänteon. Aloittakaa aikanaan ja tavallisella väellä ellei saa kasakoita 3-4 markkaa päivä. Tuumin tästä Iisakin, isäsi ja Junnun kanssa. Tehdas ja vallityöt kohta lakkaa, joten työn puutetta tulee”