— ”Lauantai-iltana pidimme Iisakin syntymäpäiväjuhlat. Annoin Sinun lahjasi, jonka juuri Juholan palvelija toi. Iisakki oli totinen ja vakava koko illan. Me veisasimme monta virttä. Pojatkin asettuivat ympäri pöydän virsikirjat edessä ja aloittivat mieleisiään virsiä. Se oli vapaampaa, kun olimme tuvassa. Anni ja Miina olivat vieraana. Olisi ollut mukava, jos olisit ollut puhumassa muutamankaan sanan, vaan sai hän kortin ja lahjan, josta hän hämmästyi. Sen hän lausui, että se on kallis lahja.Ja et arvaa, miten hartaasti odotimme teiltä tietoa lauantai-iltanakin vaan ei tullut mitään. Tuntui niin pahalta, että menin Pirttiperään haihduttaakseni siellä kaipuuta. Rakas Kyösti ymmärrän ettet sinä jouda vaan Wieno olisi joutanut. Nyt illalla saimme Wienon kirjeen, jossa hän aikoi mennä Kangasalalle sunnuntaina. Tottapa hän lienee mennyt. Lähetimme Hilman viemään sinne korin, jossa oli raakatarpeita ja vaatetta. Samppa vei korin asemalle, kun hän maanantaina meni Ylivieskaan myllyyn, että saadaan ryynejä ja kaurajauhoja.
Täällä oli niin kova halla, että on toisin paikoin pannut perunan maata myöten. Niin on käynyt meidän Tammalankin toisissa penkeissä ei ole mitään. Ne ovat aivan paljaat. Sanoin Iisakille, että ne täytyy mullata vielä kerran. Kun olisi edes satanut vaan ei muuta kuin kuiva kylmä tuuli puhaltaa korkealta taivaalta. Nyt rupeavat ihmiset puhumaan leivän punnitsemisesta, nekin, jotka ovat sitä jyrkästi kieltäneet. Täällä pelkäävät, että ohran pani halla, kun se on tupessa. Tämä on synkkää, kun vielä sanovat, että rautateillä alkaa lakko. Miten Sinä isä pääset sitten kotiin. Jumala auttakoon Sinua vaikeassa tehtävässäsi. Tätä hartaasti rukoilen omasi”