Kirje 1917-7-13, Helsinki

Rakkaimpani! Voi Suomeni! Voi Suomeni! Mikä on kohtalosi? Eduskunta huomenna tekee päätöksensä, jos se venäläisen sotamiesneuvoston turvin yrittää saada vallan Suomessa Eduskunnalle. Tällaiseksi muuttui senaatin vallan laajennuslaki. En tiedä saammeko edes siihen päätöstä, että laki alistettaisiin väliaikaiselle hallitukselle, jonka me olemme tähän asti hyväksyneet pesänhoitajaksi eli jolle suuriruhtinaan valtuudet olemme tunnustaneet väliaikaisesti siirtyneen. Tämä on hyppäys tosin vapautta kohti ja siinä tarkoituksessa, mutta mihin se vie, emme voi tietää. Toivoisin, ettei olisi osallani nyt niin vastuunalaisen taakka. Rasittunut olin illalla, kun pääsin nukkumaan, mutta aivan unissani harhailin ja heräsin aikaisin. Aamulla kirjoitan tätä ja vien postiin. Lauantaina päätetään myös kunnallislaki ja laki 8 tuntisesta työstä teollisuudessa. Silloin kai ympäröi meitä tuhannet ihmiset ja aikovat painostaa asiaa. Joukkojakin on harjoitettu sitä varten. Rautatielakkoa ei tule. Pietari-Wiipuri välillä saatiin myös sammumaan. Kyllä tämä maailma kuohuu ja kiehuu ja vaikea on lopputulosta laskea. Älä ole kumminkaan vuokseni levoton, sillä en usko sentään kansan tervettä järkeään niin menettävän. On omituista tämä aika, kun ei sanomalehtiäkään tule. Elämme kuin säkissä ja historian merkillisimmät hetket on edessä. Lähden postiin ja työhön. Jumala suojatkoon meitä kaikissa vaiheissamme. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”