Kirje 1917-7-16, Helsinki
Rakkaimpani! Kylläpä oli surullista, kun kävivät aitalla ja tulossa on huono vuosi. Ohraa on kehotettu säästämään, joten koeta vedota tähän, jos ei ole vielä viety. Maksa reippaasti miehille, jos muutkin sen tekevät. Ota väkeä niin paljon, kun saat. Se on ohjelmani niityn aikana aina. Rukiista peritään nykyisin 75 p kilolta ja hehto lasketaan 70 kiloksi eli siis 52:50 Siis kahden viikon työ, jolloin saavat 26:25 eli 25 mk=50 mk hehto. Markasta kahdesta ei saa tinkiä hyväksemme.Liippojen kassaa en muista. Ehkä ovat Mehtälän aitassa. Kotoa aitasta saisi myös katsoa, ellei vintiltä löydy. Kyllä minä korjasin ne vaan en muista. Sain Wienolta kortin. Kehotan lähtemään torstaina, jolloin hän olisi perjantaina kotona, mutta jätin harkinnan asiaksi, joten he itse ilmoittavat.
Omasta tulostani en tiedä, kun aika on näin häilyvä. Kenties eroamme tällä viikolla vaan voi siihen tulla väliin monenlaista. Huomenna kai eduskunta päättää Suomen itsenäisyydestä ja siitä riippuu paljon. Ole levollinen ja isännöikää tarmolla. Älä rakenna tulooni kovin paljon, kun en voi päivää määrätä. Koetan vapautua loppuviikolla, vaan varmaa en tiedä. Suuria täällä suunnitellaan, joita minä en jaksa seurata. Sanon vieläkin että älä ole levoton, vaan asukaa tarmolla taloa, että heinä tulisi korjuuseen. Ruis olisi paras niittää, vaan ei voine kansan vuoksi sitä tehdä, jos huonoakaan viljaa edes saisi. Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”