Rakkaimpani! Olen kirjoittanut sinulle joka päivä, kun ajat ovat niin jännittävät. Maanantaina olisi pitänyt tulla kirje tädille. Mitään ratkaisevaa ei vielä ole tullut. Ensi yönä päättää eduskunta Suomen kysymyksestä. Viime yönä sitä käsiteltiin kello 2 asti. Pääasiasta olisimme enemmistö yhtä mieltä, vaan sosialistit eivät taivu pyytämään Venäjältä vahvistusta. Ainoastaan tiedonannon, mitä täällä on päätetty. Hallituksesta lähtevät joko sosialistit tai me muut. Arvattavasti juuri me. Sekasorto tulee sitä ei voi välttää, sillä katsoen astuvat kyymiehet istuimillemme. Vai jo nivalalaiset luulevat minun olevan kotona. Tietysti eroan toimestani.Lauantaina tulen, jos olotila ei muutu aivan kummalliseksi Siihen mennessä kai jo huomenna näen, mitä edessä on. Levollinen olen. Olkaa myös te siellä. Pietarissa on levotonta ja kansalaiset toisiaan vasten. Hallitus muuttaa kai Moskovaan. Kirjoitan taas huomenna, jolloin tiedän nykyistä enemmän. Töistä minun on turha kirjoittaa, koska toivottavasti pian saan omien havaintojeni mukaan toimia. Kotona en saa kauan olla Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi. Ottakaa väkeä niin paljon kuin mahdollista. Maksakaa niin, että saat. Tämä sitä varten, jos en pääsisi kotiin.”Sama