Nivala 6/7 17 ”Rakkaat omani isä ja Wieno
Taas kirjoitan teille, vaikkei olekaan mitään erinomaista tapahtunut. Keskustelimme juuri tyttöjen kanssa Iisakille laulamisesta ja sunnuntaina pidämme omalle väelle pienet juhlat. Kun nyt isä ja Wienokin muistaisivat lähettää Iisakille onnittelun sunnuntaiaamuksi, olisi se mukava täydennys vähäiseen juhlaamme.
On niin somasta ja tyhjää, kun ei ole Wienoa. —.
Täällä ovat ne rautatieinsinöörit tutkimassa linjaa Kivimäellä asumassa. Jotku sanoivat, että asema tulee Savirinkille ja meidän myllyn luona he olivat torstaipäivän naputelleet ja H. Knuuti kuului sitä kovasti painostavan ja neuvotteluja kait siellä on. Mihin tulokseen he tulevat sitä en tiedä. Nyt on niin ankaran kylmää, että pelottaa ja maa halkeilee.
Tuntuu taas niin toivottomalta tulevaisuus. Navetan seinämiehet laittavat paikoilleen hirsiä. He ovat noutaneet sieltä Takaluuvalta. Sanoivat niiden kestävän niin kauan kuin navettakin siis Hannin mutkasta ei ole vielä noudettu niitä hirsiä. Kuulepas Wieno haepas sieltä isän kirjojen sisältä, joita hän viime kerralla toi kotoa Helsinkiin sitä Diakonissan vastakirjaa, kun sen pistin jonkun kirjan sisään oikenemaan, kun se käsilaukussa meni käppyrään ja nyt en löydä sitä mistään. Katri huutaa vieressäni ja hänellä on kylmä, joten lopetan heti, sillä tämä täytyykin viedä Laurilaan asti, sillä siellä on jo postikonttori. Lämpöinen tervehdys äidiltä”