”Isä ja WienoVoi, voi, kun ette ole kirjoittaneet. Äiti tekee myös päätöksen, ettei kirjoita, sillä kortin kerkeää kirjoittaa. Ja Wienolla on aikaa vaikka olisi kirjoittanut monta arkkia. Nyt en kirjoita ennen kuin saan vastauksen. Tulisi edes sanomalehtiä, niin olisi sekin mukavaa, vaan on niin kuin säkissä. Yökaudet mietin Wienoa, kun hän jäi niin yksin ja isää, kun hän ei ollut oikein terve ja kun päivät päästään odottaa tietoa ja aina turhaan niin sen tiedätte, että se ei ole mukavaa.
Rautatie taitaa tulla pirstomaan meidän maantien takana olevat vainiot. Sillä kun he ovat Kivisaaren kautta yrittäneet viedä sitä linjaa niin eivät löydä pohjaa jyrkän lammissa 6 m syvässä on tiheä savi ja taas liejua, vaan meidän myllyn luona 4 m syvässä kallio ja tämä ratkaisee asian. Asemaa ovat meinanneet joko meidän vainiolle tai Hastille. Se kai riippuu neuvotteluista paikkakuntalaisten kanssa.
Kyllä on Riemun haava suuri aivan luut näkyy, vaan se on muuten puhdas, kun Iisakki hoitaa, eikä Riemu yhtään ole laihtunut on vain oikein pulskana. Tietysti kun saapi olla jouten. Täällä on ollut oikein kylmä, vaan nyt tuntuu lämpöiseltä. Meinaan lähettää Wienolle leipäkortin Kangasalle vaan en saanut. Ne olivat loppuneet kesken. Hilma se pyysi jauhoja. Hän leipoo. Sekin on niin vaikeaa, kun ei saa asemalle kulkemaan.
Täällä on kuollut Sääskiän Joonas ja Kääriän Jussi. Hän on pari päivää sairastanut Pihlajaniemessä ja ruvettu sieltä tuomaan kirkolle niin kuoli välillä kärryihin. Semmoinen oli Juhan loppu. Olemme kaikin terveinä paitsi emäntätäti, joka väsyi niin kuin vanha sotaratsu tultuaan kotiin. Perjantai-iltana oli hän jo vähän ylhäällä. Kohta lähtee posti. Pitää lähteä kiireellä viemään tätä Laurilaan. Lämpöinen tervehdys omaltasi”