Kirje 1917-8-14, Nivala

Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Näin, että olit levoton kokouksen suhteen. Niin kuin näet kirjeestäni, se kokous ei ollut jämerä. Yleisö oli nuoria tyttöjä ja poikia, vanhempaa väkeä vähän, kirkkoväki ajoi järjestään pois. Kysyin Annilta, mikä on syynä tähän laimeuteen, niin sanoi, ettei kansa luota Wilkunaan, Kallion kunnioitus ja luottamus on syvällä, ettei sitä vähät voi toiseksi muuttaa ja sen vuoksi eivät voineet huutaa senaattia alaskaan, sillä useat ovat arkoja tuomitessaan, kun muistavat entisen jämeryytesi, ettei sinne pelko pakottanut siihen, vaan joku toinen syy, jota he eivät ymmärrä. Pastori ymmärtää tekosi. Olkkonen on täydellisesti puolellasi ja selittää lakia miehille. Lanterin isäntä sanoi olleensa kokouksessa. Myöskin hän sanoi tulleensa puolustamaan, jos kovin senaattia sorretaan. On niin ikävä, kun tämä mies saa mitä halpamaisimman tuomion yleisöltä täällä. Hänen nimeensä on ikään kuin liittynyt kavaluus. Se on hyvin rumaa. Hän kävi meillä kysymässä terveisiäsi ja sanoi, ettei odotakaan kirjettäsi, kun tietää mitä kaikkea siellä on tehtävää. Jumala suojatkoon sinua.Ruis on kylvetty niin kuin olet määrännyt ja lato joella katettu niityllä käydessä. Heinänsiementörkyä on kylvetty vaan ei aivan joka paikkaa ole vielä tullut. Sen Iisakki kylvää, kun mennään pahkioita joelle panemaan. Maanantaina satoi täällä oikein kovasti ja vielä nytkin on sadekuuroja, joten ei saatu ruista leikata. On täytynyt lähettää yksi tyttö Mehtälään avuksi vaan he aikovat olla vuoroviikkonsa siellä. Talon ruuassa leikkaajia on Mauno Pylkkö eukkoineen, Sampan äiti ja Elina Nietula. Arvelimme tätä viimeistä, että otamme sen riihellekin, sillä hän poloinen on niin kovin rehellinen ja arka.
Kivimäkeä en ole saanut puhutella. Luulen, että semmoisten päähän on mennyt sosialistilehtien häkä. Vaan uskon, että selviytyy se siitä, vaikka riippuuhan se kokonaan, mikä on tulos tästä. Niin vähän olen tilaisuudessa kuuntelemaan yleisön mielipidettä näissä asioissa. Uskon varmasti, että Jumala antaa Suomen kansalle hirveän sekaannuksen, vaan sen uskon kanssa, että työnne on eräänlainen väline Jumalan kädessä. Jumala vetäköön katseesi ylöspäin, silloin pysyväistä onnea Suomelle rakennetaan. En taas kirjoita enempää. Jumala antakoon sinulle valoa toimiisi. Nämä taakat karsikoot pois kaikki ne särmät ja sälöt, jotka sinua työssäsi vaikeuttavat”