Rakkaimpani ! Kiitos kirjeestäsi! Täällä on kuin paratiisissa. Kaikki on niin kuin ennenkin. En tiedä mistään valitteluistakaan, kun maitomiehiä en voi ottaa vastaan, kun maito on niin vähänä, ettei ulos ole paljon antaa. Noitten sikojen kohtalo on ikävä, kun ei saanut sitä solkkua meijeriltä enempää. Olen miettinyt, että se Kultanen täytyy lahata itselle. Täytyy yrittää suolata niin, että säilyy ensi viikolle. Sen hävittäminen, joskaan sinulta ei tule mitään lupaa. Kyllä minun täytyy käydä leikkopellolla. En ole sen vuoksi käynyt, kun Iisakki sanoi, ettei ole vielä kiirettä leikata ja nyt torstaina, kun menin vedin lyhteen kourani läpi niin tuli jyviä kouraan, jossa lyhteissä niitä oli. En ymmärrä mitä väki on tehnyt siellä nyt yhtenä päivänä. Tänään saamme kaiken niitetyksi, vaikka I sanoi ettei taida tulla tällä viikolla. Lauantaina pitääkin mennä kaksi miestä Sarjanperälle turvepehkua nostamaan.Evekin tuli sanomaan, että joka paikassa annetaan 200 mk palkkaa ja ylikin. Sanoin onko Eve huomannut, että me tahdomme pitää ilman ja sanoin, että suhtaudutaan aikaan ja maksetaan niin kuin sopii ja hän tyytyväisenä lähti pois. Nämä ovat kodin pikku huolia, jotka pian järjestyy ja unohtuu ja niin elämme huolettomina, vaan kun jokainen koettaisi sovittamalla elää omassa ammatissaan niin ei yhdenkään tarvitsisi niin rumia ryöstöjä käydä kuin meidän Suomen kansan. Oikein tuntuu, että kansamme arvo muiden kansojen silmissä laskee. tarvitsemmehan puhdistusta mekin ja tuskin sitä tulee muuten kuin veren vuodatuksella. En ole lähettänyt Sinulle evästä, kun olen odottanut käskyä ja kotiintuloa. Lämpöinen tervehdys kaipaavalta omaltasi”