” Rakkaimpani! Kirjoitan, vaikkei ole niin erikoista. Luulen sinulla olevan ikävän minun ikävän vuoksi. Älä kumminkaan murehdi mitään, sillä tekoni perustuu lakiin, ja siihen käytäntöön, mitä olen hallituksessa noudattanut. Olemme tänään kenraalikuvernöörin luona ja lupasimme hallita kunnes uusi eduskunta kokoontuu. Siis ensi marraskuuhun viivyn täällä, ellei ylhäältä tai alhaalta tule olo mahdottomaksi. Kenraalikuvernööri jää myös. Näin on yksi solmu selvennyt. Ehkä siihen mennessä voin jo tehdä paljon maanviljelyksen eduksi. Eilen tuntui hyvin vaikealta, vaan nyt olen tyyni. Uskon pian kaikkien huomaavan parhaaksi sen miten on tapahtunut. Ilkasta näet lausuntoni tuosta laista. Se on ankaran suora Venäjän hallitusta kohtaan. Säilytä se! En ehdi enempää. Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”