”Rakkaimpani Täällä menemme oikein hyvin. Koetamme jokainen toimia niin kuin osaamme ja kun vain pysyisimme yksimielisinä, niin ei olisi mitään hätää. Junnu ei tule luultavasti meille, sillä Maikki on mennyt Pudasjärvelle katsomaan ja järjestämään sinne menoa. Raskasta on Junnulle ero Nivalasta, vaan täällähän pitää mukautua ja vaikka raskaskin taakka on kannettavana niin on siinä aina valonpilkkuja. Mekään emme saa enää niin kovin huolehtia. Sinulle tietysti on helpompaa, kun olet päässyt työhön ja näet, että voit siitä hallita. Minäkin koetan ajatella vain päivän kerrallaan niin on mukavampi.Sinua odotan vain huomenna ja taas huomenna ei tunnu niin ikävälle ja tuntuu, kun käyt kotona, että meidän on paljon parempi olla. Luulen, että meidän hermojärjestelmämme on mennyt vähän pilalle näiden jännittävien tapausten tähden. Eihän se ihme ole olekaan, sillä meidän onnekasta elämää se on niin liki kulkenut. Mutta mitään surtavaa meillä ei ole, uhri on tehty ja pää pystyssä voimme sen kantaa. Odotamme vain isää käymään ja sitten meillä on taas hyvä olla. Kiitos Jumalan, että hän antaa meille valonpilkahduksen.
En toki rahoja ole sinulle lähettänyt vaan valtakirjasi panin sisään kirjattuna, ettei se joutuisi hukkaan. En ole noutanut maitotiliä enkä mitään laskua niistä mitä olemme sinne myyneet. Jyvistä, lehmistä ja Juholan matkoista, kun en ole tarvinnut niin olen antanut olla, että Sinä käydessä teet selvän näistä. En kirjoita nyt pitemmästi, sillä joudutan tämän postiin ja osotan tavallaan niin vieraalle arvolle tuntuvan tämän kirjeen. Kaipaavat tervehdykset Omaltasi.
Suvannon Jaskan kanssa keskustelimme ja hän tunnusti, että oli tehnyt väärin, kun meni meidän vainiolle leikkaamaan ilman lupaa.”