Rakkaimpani!”Kirjoitin eilen. Kirjoitan tänään, sillä tiedän sinun odottavan. Täällä on hiljaista. kun eduskunnan jäseniäkään ei ole. Luulen sosialistien lähteneen ympäri maata yllyttämään kansaa ja lietsomaan vihaa meitä vastaan. Olen jo yhden tuollaisen ilmaisun nähnyt. Uhaten olivat lähteneet ja yllytys menee kansaan. Ymmärsin tämän jo tuona kohtalokkaana hetkenä. Minä en peljännyt ryssän pistimiä, enempi sittenkin tätä yllytystä, mutta minä en uskaltanut ottaa vallankumousta hartioilleni. Jos se tullee ja parjataankin, niin olen tehnyt johdonmukaisesti, kuten tähänkin asti. Jos vasten kansaa olen tehnyt niin johtuu se vain siitä, etten ole ymmärtänyt vallankumouksen välttämättömyyttä nykyään. On omituista, kun on tilanteita, jolloin syytetään laillisuudestakin. Älä anna tämän asian kiusata itseäsi, vaikka sosialistien parjauksesta puhuu kaikki lähemmin tuntevat tunnustavat tämän tien oikeaksi. Sosialistien täytyy huutaa, kun ovat astuneet kumouksen tielle. He yrittävät tätä kautta saada suuren enemmistön ja taloudellisen vallankumouksen. Eduskunta kokoontuu ainakin yhden kerran. Siitä riippuu miten asiat kehittyvät. Olen levollinen ja odotan asioiden kulkua, olkoon ne mitkä tahansa. Minä en voi Suomen oikeutta uskoa venäläisten bolsevikien varaan, vaan Suomen kansaa ajallaan, kun se kypsyy sitä puolustamaan. Olisiko paras alku ollut nyt, ei voi ihmiset tietää, vaan tahallani en ole sitä jouduttanut.
Kirjoitin tästä vielä kun arvaan sielläkin yllytyksen alkaneen ja ehkä keventää nämä rivit taakkaasi. Elä tietoisena, että tyyntä ja myrskyä otan levollisesti vastaan. Lajitelkaa rukiit ja kylväkää pienimmät suolle. Huomenna kai saan odottamani kirjeen. Syd. terv. Kyöstiltäsi”