Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. En kirjoittanut lauantaina, kun mieleni ei olisi pysynyt tyynenä ja kun miehille piti hommata sateen vuoksi työtä aitojen korjuuta, latojen ovia ym. niin täytyi pysyä reippaana. Maanantaina kokosimme viimeiset heinät joella. Suuret pahkiot tuli latojen eteen ja hevosellakin vedettiin pisimmältä nurkalta isoon latoon. Koetettiin näin sovittaa, ettei tarvitse tehdä suovaa. Velimiestäkin autettiin Pirttiperässäkin niin saatiin kaikki kokoon. Iisakki oli antanut vielä yhden kedon Junnulle. Meille vain tuli 4 niitä ketoa. Kyllä ne meidän kedot oli huonosti niitetty, ei muutamin paikoin tietty, mihin siellä viikate olisi käynyt. Junnu sai aivan ladon täyden heiniä.Waltion elämään en voi katsoa oikein muuten kuin, että se on Jumalan tahto näin. Se räjähdys ja veren vuodatus, joka olisi sitä yksimielistä ”ei” sanaa seurannut. Ei saanut vielä tapahtua teidän mielenne ja teidän järkenne tahto. Jumala kääntää, sillä Hänen aikansa ei ollut vielä tullut näyttää sitä kauhua ja hävitystä Suomen kansalle, rakkaalle isänmaallemme. Odotammehan minkälaisessa muodossa tulee puhdistus meille, sillä perinpohjin täytyy kansa puhdistaa tästä vihan saastasta, joka kansaamme nyt turmelee. Rakas taivaallinen Isä ole aina kanssamme, kun pilvi meitä painaa. Anna meille valoa, kun vaara meitä uhkaa, suojaa meitä silloin. Wieno on heikompi ja on kuumettakin, vaan kun minä olen ollut niityllä niin luulen hänen rasittuneen liiaksi. Nyt olen järkähtämättä kotona niin luulen kaiken tulevan normaaliin kuntoon. Isälle tervehdykset kaipaavilta omiltasi”