”Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi, joita olen saanut joka päivä lohdutukseksi myrskyävälle mielelleni. Olen taas niin varma, että tekonne oli Jumalasta. Siinä oli tehtävä, Suomen kansa vaati niin. Jumala auttakoon, että kaiken tämän myrskyn voit kestää. On vastuunalaista olla koko kansan kohtaloa määräämässä. Valaiskoon Jumala järkenne, että voisitte tehdä oikein. Puhuttelin Olkkosta ja hänkin oli ymmällä tekosi suhteen, että niin johdonmukainen kun tekosi oli, niin ei hän kumminkaan uskonut Sinun niin tekevän. Kivimäki sanoi samalla tavalla ehkä räikeämmästi.Illalla kävi Anni täällä kerroin hänelle huolistani, jotka kumminkin olen voittanut. Hän oli niin samaa mieltä kanssani, että Suomen kansan kohtalo vaati niin. Täällä on yleinen kansalaiskokous ensi sunnuntaina heti kirkon ajan päätyttyä makasiinin luona. Kyösti Wilkuna tekee selkoa valtiollisesta asemasta ja nykyisestä tilanteesta. Tämmöisiä ilmoituksia oli joka pahtaassa kirkolla. Anni sanoi, ettei hän lähde kuuntelemaan ja minä sanoin, että minä kuuntelisin nyt kaksilla korvilla ja Anni aikoi lähteä toiseksi korvaksi.
Kylvötöissä meillä ollaan, vaikkei monikaan sano lähtevänsä kylvämään ennen kuin sataa, kun on niin äärettömän kuivaa. Ei viljat ole oikein leikattavia. Mennään Mehtälään sitä suoruista ottamaan. Iisakki laittaa tämän torstaipäivän lehmänperiä, että saadaan sinne viedä syötön vuoksi. Pikkukankaalta tulee poikanen paimeneksi, vaan Eve ei kuulu pääsevän kotoa mihinkään, vaikka Anttuunalla on amma. Jos meidän pitää panna toinen tyttö niin ei kai me silloin tarvitse Anttuunaa.
Metsäpaloja täällä on Sarjanperällä ja Karvosperällä. Savua näyttää olevan koko maailma täynnä. Sarjanperällä meidänkin miehet kävivät ja oli siellä ruiskukin vaan se oli saatu asettumaan sillä kerralla. Onnelan tykönä se palo on. Jumala suojatkoon sinua näin toivoo omasi.”