”Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Se oli aika pitkä kirje ja olihan siinä yhtä ja toista, jota vielä voi tehdä. Kävin Mehtälässä niin ajattelin, että kyllä sinun pitäisi käydä kotona, sillä ei tämä tunnu oikein luistavan ja kyllä se niin on, että Söderlund pitää hommata pois. Minä en viitsi enää häntä nähdä. Nytkin on se ruisvainiosta eloja ajaessaan kaatanut ringin pihtipielineen ja kappale aitaakin on kaatunut ja mennellä viikolla tämä on tapahtunut ja minä en ole tiennyt kuin tänään Mehtälässä käydessäni näin siellä lehmiäkin kuhilaita repivän. Ja kun ei polonen pysty korjaamaankaan vielä. Lieneehän parempi, etten mitään valita, sillä se vain rasittaa, kun ilmankin on taakkaa. Tuntuu, etten nyt jaksa kirjoittaa mitään, etten valittaisi siis on parempi, että lopetan, jos aamulla olen reippaampi niin jatkan. Hyvää yötä.Torstaiaamu. Ilma on niin sumuinen, ettei näe kuin vähän matkan päähän. Kainossa on yskä vaan hyvin hän nukkui yön. Tänään haen hänelle vintiltä toiset kengät, sillä hänellä on ollut pieksut, vaan ne ovat hänestä vastahakoiset ja hänellä kyllä on anturakengät aivan hyvät. Luulen, ettemme aivan heti tarvitse suutaria, vaikka olishan se hyväkin aikanaan saada, vaan kun niitä ei tahdo ollakaan. Pitäneekö tuo Erkki suutari ottaa taas? Mitään erikoisempaa en tiedä. Olishan hyvä, jos kävisit kotona, vaan en pakota, meneehän se jotenkin. Lämpöinen tervehdys omaltasi”