Kirje 1917-9-2, Helsinki

”Rakkampani! Olet saanut kirjeitä melkein joka päivä, vaan kun tässä on sunnuntairauha, niin kirjoitan taaskin. Sano Wienolle kiitokset hänen marjapurkistaan, jonka vasta illalla löysin matkalaukusta. Minä sekoittelin sitä ohjeen mukaan lämpöiseen veteen ja tarjosin vieraallenikin, joka sattui tulemaan luokseni.Lähetän samassa postissa valtakirjan Olkkoselle niitä tilusvaihtoja varten, mutta itse olen tullut siihen käsitykseen, ettei kuvernöörin lupaa tarvitakaan, vaan voi nuo vaihdot toimittaa vapaaehtoisina ”tilusvaihtoina”. Kirjoitan kirjeen Eemelille ja selitän asian. Hae maakirjojen joukosta Heikki Hautalan ja Anttuuna Kankaan välinen vaihtokirja ja anna Eemelille, sillä se on uusittava meidän nykyisten omistajien nimeen. Savimäen Erkin ja minun välinen vaihtokauppa taitaa olla siinä kirjakaapin isommassa laatikossa (kamarin puolella), ellei se ole maakirjojen joukossa. Anna ne kiinnekirjojen ohella Eemelille. Suvannon Jaakon kanssa teit kuten pitikin. Et sinä saa muuten isäntänä arvonantoa, ellet valvo oikeuksiasi, joten hyväksyn väliaikaisen hallituksen toimenpiteen täydellisesti. Sen Eemeli Sarjan saisit hajottaa siihen myllyn korjaamiseen, niin olisi se melkein parempi, kuin seppä niissä laarin töissä. Myös voisi kysyä häntä mylläriksi syksyksi, ellei Lauri apteekista jouda. Laitapa Iisakki tai joku muu heti hänen luo ja hajeta myllyn korjuuseen. Sitä teidän keväällistä mylläriä en oikein jaksaisi sulattaa ja sen tähden voisi kokeilla tätä.
Kysyit Mönkön kirjoja. Ne ovat pöytäni laatikossa. Siis talon puolella eikä ikkunan alla. Luultavasti ei saa vielä huutaa, kun ne on pitänyt virallisissa lehdissä kuuluttaa. Eemeli tietää ja ymmärtää tämänkin asian. Täällä on sadellut viime päivinä. Nyt on harvinaisen kesäpäivä. En kaipaa muuta kuin teitä ja avaraa luontoa. Jälkimmäisestäkin voisi luopua, kun olisitte täällä, sillä onhan raitista ilmaa ympärilläni vilpoisten sateitten jälkeen. Lavantauti näkyy täällä raivoavan, ettei juuri tohdi vettäkään keittämättä juoda.
Minä olen taas hyvässä kunnossa, vaikka ennen ja jälkeen kotona käynnin olin vähän väsynyt. Luulisin olojen menevän taas vaan ellei saada uutta elintarvepäällikköä, niin olen vallan onneton. Tanner aikoo tällä viikolla mennä. Toivon kumminkin siihen miehen saatavan, vaikka monet ovat ehdotuksen hylänneet. Se onkin suurin ja vaativin paikka Suomessa, sillä meitä uhkaa todella nälkä ja minä tunnen olevani heikko sitä torjumaan ja järjestelemään ja kumminkin se lankeaa minulle nykyisistä senaattoreista ellei syrjästä saada toista. Se on nykyinen huoleni. Monta olemme kysyneet vaan kaikki kysytyt ovat kieltäytyneet. Nyt olemme kysyneet viimeksi Suomen Yhdyspankin pääjohtajaa entistä senaattoria Augusta Ramsayta. Pelkään, ettei hänkään tule ja silloin täytyy minun astua siihen ainakin toistaiseksi.
Palaan vielä talon asioihin. Tunnut vähän pitävän tarpeettomana tarkastuskarjakkoa. Ymmärrän kyllä syitäsi, sillä olette tästä tyttöjen kanssa samaa mieltä, vaan sittenkin olisi se tarpeellinen, kun muuten ei tule sukujen kyky ja kehitys tietoon. Näin ollen kehotan olemaan vielä mukana. Söderlundille kysyin eilen paikkaa Raumalta eräältä ystävältäni, jolla on siellä suuri liike- ja maatila. Sanoin halki, minkälainen hän on. Silloin olisi äitinsä luona jälleen ”poikana”, sillä miestä hänestä ei tule. Turussa on 15 pv markkinat. Aion, jos aikaa on mennä käymään ja lähetän teille pari aurahevosta, kun ei tahdo olat kestää nykyisillä. Kuulin, että Ylivieskasta tulee sinne tuttavani hakemaan hevosta ja silloin voisi hän tuoda ne tullessaan. Tämä on vain mahdollisuus eikä päätös. Sydämelliset terveiset teille kaikille kaipaavalta Kyöstiltäsi”