Rakkaimpani ! Maanantai-iltana tulivat hevoset. Jaakko oli ottanut sen laukkiruunan. Täällä ne hevoset eivät sopineet pariksi vetämään auraa. Wieno on parempi. Viime yönä alkoi emäntätädin henkeä ahdistamaan ja rikkoi vatsan. Tahtoipa se säikäyttää aika lailla eipä tahtonut unta tulla, vaikka ahdistus helpottikin. On hän nyt aamulla parempi ja joi yhden kupin kahviakin. Luulen tämän taas menevän ohi. On niin somasta ihmiselämä, tulee aina välillä semmoista aikaa, kun kaikki olisi mustaa, vaan yhtäänne päin aina näkee. Se on ylöspäin ja tieto kaikki kestää vain hetken, miksi en sitten illalla kestäisi tätä aikaa. Se antaa voimaa. Perunan ottoon olemme ruvenneet ja on niin ikävää, kun ei tahdo saattaa siellä olla. Täytyy lopettaa tulehan käymään. Lämpöinen tervehdys omaltasi”