”Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Haapanen kävi täällä ja toi terveisesi ja kirjeen. Ei hän muuta ollut kuin vähän aikaa ja selitteli Helsingin oloja. Minulla on ollut muutamana päivänä niin äärettömän ikävä sinua, että on tuntunut, etten voi mitenkään olla. Nyt sunnuntai-iltana oli Ns talolla eläinsuojeluyhdistyksen iltama. Menin sinne. Olisin niin mielelläni lähtenyt kesken pois. En oikein viitsinyt, kun tiesin, ettei se oikein parane tällä kertaa kotonakaan. Kaunis kuutamo vielä lisäsi kaipuutani. Nyt täytyy tosissaan ruveta elämään järkielämää ja väkikin on tullut kotiin, joten koetan ruveta sekaantumaan työhön.Mehtälässä on kaikki leikattu aina toisia sarkoja on saattanut koneellakin laskea. Heinät on napilla ja ruistakin olivat lauantai päivä niittäneet. Puimakonetta emme saaneet, sillä se on viety Kullaalle. Rupeamme nyt puimaan toisella riihellä paraita paikkoja rukiista ja toisaalla kuivaamaan ohria ja kauroja.
On niin sekavat ilmat, ettei saanut kootuksi viljoja ollenkaan. Aina on satanut. Ei Iisakki ole vielä ruvennut myllyä korjaamaan. Junnua hän siihen toivoo. Nyt tänä aamuna ruvetaan auraamaan Korpihaalla. Oskari ja Onni sinne puuhaavat. Se tarkastuskarjakko ei tule tänä vuonna enää toimimaan. Enempi puolet taloista on sanonut irti, joten viimeisten ei sopinut ottaa, sillä karjakko on vaatinut lisää palkkaakin ja hapotkin on kallistuneet, joten tämäkin homma nyt keskeytyy. Elämä täällä on rauhallista vielä, vaan sitä rautatietä puuhataan. Asema tulee Heikkilän kohdalle sinne niitylle siis ei Maalistien varteen ja tämän nyt sanotaan pitävän paikkansa. Oikein minä pelkään rauhan loppumista, kun ruvetaan oikein rautatietyöhön ja tänne alkaa virrata niitä hulikaaneja. Lähden viemään tämän postiin kaihoisia terveisiä tuomaan sinulle kaivattuni. Jumala siunatkoon sinua omasi”