”Rakkaimpani! Laitan tietysti niin pian kun suinkin evästä Sinulle. Wienoa kävi tohtori tutkimassa, ei mitään löytynyt keuhkoista. Hän sanoi tämän kuumeen olevan vain satunnaista ja kirjoitti lääkkeen. Wieno on paljon virkeämpi ja on nälkäkin, joten ei taas tarvitse olla levoton. Viime yönä taas alkoi tulla vilu, kuume ei noussut kuin 38,3, joten ei tämänkään tarvitse pelottaa. Ikävähän tämä on, että hänen pitää niin paljon olla sängyssä vaan tyydymmehän kaikessa Jumalan määräämiin ohjelmiin.Kaura leikattiin eilen perjantaina ja vedettiin kotiin Mehtälästä ohria kahdella hevosella. Ne ovat tosi kuivia, joten ne voi puida semmoisena emmekä usko, että jyvät pilaantuisi vaikka ei kuivaakaan. Taas oli kova pakkanen ja perunan varret ovat penkkiä myöten mustina, kunhan saamme jyvä vähäset aittaan. Rauha täällä on täydellinen, ei mitään kuulu varkauksista eikä pelostakaan vielä suuresti. Diakoniatoimikunta oli eilen koolla rovastilla. Siellä aiottiin taaskin listoilla ruveta kerjäämään luonnonantimia lokakuun 3 pv pidettäviin myyjäisiin. Elojuhla on samalla.
Rovasti tuli vieraaksi. Kyösti Wilkunaa tosin en nähnyt sillä heidät vietiin toiseen huoneeseen. Sen tiesin, että Sulo Wekkola ja yksi ylioppilas Oulusta tuli heitä tervehtimästä, supatti hän yksin. Nyt on lauantai. Loppuivat käräjät. Lopetan sillä minun pitää olla tuolla riihellä myötäänsä ja vainiolla, etteivät käsittele kovasti viljoja, kun ne ovat niin kuivia, että murentuvat peltoon.
Ei minulla olekaan ikävä arkena, jolloin saan touhuta ulkona väen luona, vaan illat ja pyhät ovat vaikeita, vaan onhan kirja silloin paras toveri siis ei ikäväni ole voittamaton. Lämpöinen tervehdys omiltasi. Jumala antakoon sinulle voimaa ja terveyttä täyttää tehtäväsi. Näin rukoilevat omasi”