Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Woi rakas Kyösti, miten kamalalta tuntuu, kun teidän pitää panna aseet käsiin toisia kansalaisiamme vastaan. Woi meitä kurjia, emmekö näe mihin se vie. Mutta on niin turvallista, kun Jumala on kanssamme. Suo Isä taivaassa aueta noiden mellastajien silmät. Täällä on toisinaan niin paha olla, kun ei näe mitään ulos päin. Nytkään emme ole saaneet mitään lehtiä, torstain Helsingin Sanomat ovat viimeiset, sillä Oulusta päin emme ole saaneet junan myöhästymisen takia mitään lehtiä.Sunnuntaina kävi Samppa hakemassa ne Raumalaiset ja pakkanen oli 40 astetta. Arvaat miten heillä oli vilu. Ja niin tuli Söderlund meille. Hän oli iloisen näköinen, kun ainakin kotiin saavuttuaan. Onhan hänessä jotain hyvääkin eikä meidän sovi kovinkaan häntä hylkiä, joskin olisimme toivoneet toisin menevän.
Annia on johtajatar kehottanut Simoon. Sinne oli pyydetty jo syksyllä, vaan ei ole ollut antaa diakonissaa. Vielä on se asia kesken. Pekka Aksila kävi kysymässä, että saako hakata kiviä meidän maalta koulurakennukseen. Sanoin, että saa. Kysyn Sinulta ensin. Hän sanoi, ettei mistään ole löydetty niin paljon kuin tarvittaisiin. Osa on saatu Junttikankaalta van vielä puuttuu. Tätä taksoitusotetta en saanut sunnuntaina, joten en lähettänyt kirjettä maanantaiaamuna.
Täällä on rauhallista, inventeeraus on melkein loppuun suoritettu ja niskoittelematta on siihen suhtauduttu. Suuria jyvävarastoja ei ole löytynyt, ylijäämää joku määrä. On vähän suojasempi ilma, joten ei huoleta nuot eläinten olot. Menen einettä laittamaan, joten lopetan, Lämpöinen tervehdys omilta. Jumala Sinua suojatkoon.”