Kirje 1918-1-18, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja sunnuntaitervehdys samalla. Asema ennallaan. Sosialistien hyökkäykset ennallaan, vaan muuten yksimielisyys kasvanee kansassa. Toivokaamme vielä tämän kansan pelastuvan tuholta.Kysyit mitä perin tohtorilta maidosta. Ehkä olisi sopiva, jos perit kuukausittain, niin uskoisin sitten rauhan palaavan. Koetan kiirehtiä Hankkijaa sähköpuuhissa. Joko olet saanut telefoonin? Kiiruhda sitä nyt vuoden alusta, että saisitte myös uuden keskusasemakoneen. Taas riennän.
En joutanut olla eduskunnassakaan, kun Svinhufvud ja Setälä menivät, minun täytyi olla senaatin puheenjohtajana. Puhdistin pöytää niin tarmolla, että noustua toiset sanoivat, että sinä olet paras puheenjohtaja, joka tietysti ei ole totta. Ryhmille myös oli tuotu semmoinen arvostelu, että hävetti kuulla semmoista imartelua. Yhä vakaannun tosin työhöni, vaan Jumala yksin tietää, mitä lopuksi tästä tulee. On lohdullista tietää, että ainakin yksi sydän joka päivä rukouksissaan lähestyy Luojaamme, jotta se antaisi voimia ja ymmärrystä hänen puolisolleen, joka on avuksi luvattu, vaan jonka käsi ei ulotu sinne auttamaan. Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”