Kirje 1918-1-24, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos taas kirjeestäsi. Wastaan muutaman sanan, koska arvaan sinun maailman pahuuden ja kiehunnan takia olevan levottomana. Mitään erikoista ei tähän kylään kuulu, vaan yleensähän ilma on tulenarkaa.Kahden pennin erolla ei voi heiniä paalitettavan myydä. Uskon eron olleen heinissä. Ero nykyään täytyy olla 4-5- p. Kuitenkin on paalituksesta se etu, että voi viedä enempi, eikä varise. Kun jokiheinät ovat vastenmielisempiä, niin olisi parempi noutaa sieltäkin hajakuormia kotiin ja viedä niitä. Kotona voi yhdistää kuormia sitten. Jos nuorien liha ei ole viety, niin en moiti, jos lyötte ammeeseen, sillä kesällä on lihasta hirviä kysyntä, kun tulee rautatieläiset. Teurasta huonot joista ei ole tulevaisuudelle toivoa.
Puuhatkaa te naiset vain valtuustoon jäseniä, vaan Laakson Ainoa ei siellä tarvita. Mantilan Jaakon tarpeellisuutta myös epäilen. Katsokoot maalaisliittolaiset, etteivät kerää sinne vanhoja ja nuoria suometarlaisia kovin paljon. Ei nivalalaiset taida minua sinne aikoa. Korvaa parempi olisi Mustakallio tai Heikki Knuuti. Kylläpä olivat raukkoja ne miehet, kun antoivat narrata itsensä. Luulisi hävettävän. Toivon, ett Erkki N sanoit kovat sanat Eemelinkin puolesta. Se raukka joutui sinne juoppolaumaan. Surukseni näin, että terveytenne on huono. Toivokaamme se sivumeneväksi.
Sähköjutun kuten olen sanonut, saat hoitaa. Paneta kuitenkin se pieni tuiju siihen verantaankin, sillä se on niin outo se meidän porstua. En taaskaan ehdi enempää. Syd. terveiset teille kaikille. Kyöstiltäsi ”