Rakkaimpani! ”On lauantai-ilta. Laitoin juuri lapsille puhtaita vaatteita, vaan ei vielä tarvitse mennä saunaan niin kirjoitan muutaman sanan. Tuntui niin kovin pahalta, kun elintarvikehallitus syyttää senaattia aikaansaamattomuudesta. Oletteko syyllisiä, odotan selvitystänne. Luin Helsingin Sanomista sen ”Lyijyä ja pamppua”. Oli sekin kuvaus. Oletteko luvanneet, ettette häiritse kaarteillanne venäläistä sotaväkeä Suomessa? Toisinaan nuo syytteet tuntuvat hyvin ikäviltä. Emäntätäti on parempi. Syöpikin ja on ylhäällä. Lähden maitoa mittaamaan, että pääsevät saunaan.Sunnuntaina. Lapset ovat kaikki ulkona. Katrikin on kelkalla Nannin kanssa. On niin kovin keväimen näköistä, sillä suvesi niin, että maa näkyy monesta paikasta ja nytkin räystäältä tippuu vesi. Emäntätäi on vain väsynyt. Ei ole mikään paikka kipeä, vaan toisinaan tulee kova heikkous, jolloin hän hätäilee. Kyllä luulen, että hän pian toipuu ennalleen. Olisi niin mukava, kun olisit tässä istumassa, kun Sinulle tätä kirjoitan. W:tä en ole nähnyt ollenkaan. Hänen vaimonsa näin Kärenlammilla ja hän kiitti haloista sanoi meinanneensa tulla tänne kiittämään, vaan oli kuullut, että täältä oli menty Helsinkiin. Hän ei voinut nimittää persoonaasi mitenkään ja näytti kiittäminen kovin vaikealta.
Kolme niistä nuorista lahattiin. Kaksi pantiin omaan ammeeseen ja yksi pantiin sian ruhon kanssa Ylivieskaan. Kun saan tilin, niin lähetänkö Willelle 3 tuhatta, sillä en ole vielä tarvinnut käyttää sitä tuhatta, joka jäi kassaan. Jos meijeristä saa yli kahden tuhannen, niin on minulla kotijäämää vielä toista tuhatta markkaa. Jos sähkölamppuihinkin menisi, luulen kumminkin riittävän. Lamppuja otamme navetan puolelle 6, tallin puolelle 3, toiselle puolelle 2, sillä tytöt ja Iisakki pyysivät isoon kamariin kanssa lampun, että tytöt näkevät tehdä käsitöitä ja emännän kamariin ja verantaan. Silloin niitä tulisi 16. Sinun kamariisi en ota, sillä se pitäisi olla vähän erikoisempi ainakin nouseva ja laskeva. En vinttiinkään vielä ymmärrä panoa. Osuuskaupassa oli jo illalla palanut valo. Oli ollut oikein kirkas valo. Näin minä jaarittelen jokapäiväisiä asioita. Ne kuuluvat tähän minun toimintaani.
Otin aamulla Milleristä Sinulle lukuja. Tuli semmoista, että ihminen toisinaan kaipaa ystävää, joka ymmärtää hänen sisintään ym. On aina sen jälestä minulla niin hyvä olla.
Kuulehan otammeko noihin lamppuihin lampun päälle sen valonvääntönappulan. Anni sanoo, että se on epäkäytännöllinen ja lamput ovat aina vaarassa särkyä. Siis vääntäminen pitää panna seinään. Vaikka tämä ensi menettely tulisi paljon halvemmaksi. Woi, miten kamalaa. jos syttyy sota täällä nälkämaassa. Ei mitenkään saisi se tapahtua, vaan riennämme kohtaloamme kohti ja mikään ei auta.
Maanantaiaamu. Illalla tuli tänne Antti Arvola ja pyysi ruokaa. Sinun osuutesi (Milleristä) tänä aamuna oli. ”Jumala ei ole kaukana, ei hän ole korkeuksissa, ei hän ole elämän tikapuitten yläpäässä, vaan hän on likellä. Minä olen sinun kanssasi”. – Jos kaikki murtuu, jos kaikki pettää, vaan tämäpä ei petä. – Vie paperilappu lämpöiset tervehdykset hänelle, jota eniten kaipaan omaltasi”