Rakkaimpani! ”Tuntuu kuin kuukausia olisi kulunut, kun kirjeesi sain ja se oli kuitenkin tiistaiaamu ja nyt on torstai vasta. Maanantaina lähti Nivalan suojeluskunta Ylivieskaan aikomuksena mennä Kannukseen. Vaan Ylivieskan huligaanit alkoivat ampua ja asemahuoneeseen oli alkanut sataa kuulia, kun he odottivat junan tuloa ja yksi Nivalan pojista sai seinän läpi luodin niin pahasti vatsan ja rintakehän välille, että 15 minuuttia kauheita tuskia kärsittyään kuoli. Hän on Ypyästä Ahon Erkin poika ja Koutosen poika haavoittui polveen. Wilkuna heitä johtaa siellä ja oli siellä meiltäkin hevonen ja Söderlund kuormastoa viemässä, keskiviikkona hän palasi. Siellä ei ollut yhtään ryssää. Huligaanit kuuluivat paenneen. Osa kuului olevan aseista riisuttuna, vaan vielä ovat siellä ja etsivät huligaaneja. Täälläkin on yksi vangittuna. Meniköhän tämän kautta rauha Nivalasta. Minä niin pelkään, en kumminkaan, sillä Jumala on kanssamme. Täällä suojeluskuntalaiset marssivat yöt läpeensä. En ymmärrä näitä toimia, kun kaikki on rauhallista.Sieltä teidän kylästänne kuuluu tänne. Senaattorit ovat vankina ja yksi on kuollut. Toinen huhu, että olette päässeet pakenemaan Ruotsiin. Viimeiset tiedot ovat; senaatti on työssä ja suojeluskunta vartio ja saksalaiset laivat uivat Itämerellä”