Nivala ”6/1 18 Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Tyhjältä ja autiolta tuntuu koti lähdettyäsi, vaan pianhan taas tasaantuu ajatukset ja elämä alkaa käydä entistä uraansa. Anni ei päässyt Haapavedelle. Täällä kulkee semmoinen huhu, että Anni olisi hommannut aseita meiltä punakaartilaisille. En ymmärrä, mistä tämä on levinnyt. Et kai Sinä ole kenellekään sanonut sitä Annin ja minun välikohtausta. On meillä semmoinen luulo, jos sen kuuli Stenrothin Ida, kun hän oli tuvassa ja kyökin ovi oli auki, kun me yhteen törmäsimme ja hän kuultuaan olisi kertonut sen. Lanterin pappa sitä kuuluu levittäneen ja kertoneen Olkkosellekin. Tämä oli Annista paha ja paha on minunkin olla. En olisi ikinä suonut siitä tulevan tämmöistä juttua, sillä ei toki Annin, kunnon tyttö, sitä tekisi. Voi, miten hartaasti puhdistaisin Annin tämmöisistä syytteistä. Anni suree.Sinä olet aina meinannut ruveta puhemieheksi Mattilan Hannalle, vaan nyt voin ilmoittaa, että olet myöhästynyt. Lienetkö hypnoottisesti vaikuttanut johonkin tukkipomoon, että hän huomasi Hannan. Hänen nimensä on Yrjö Koskinen. En tiedä mistä hän on kotoisin, vaan kertovat hänen olevan kunnon mies. Tässä Hannan naimakaupan alussa on traakillisuuttakin. Nääs kun sulhanen pyysi Hannaa, niin isäntä oli hiprakassa ja oli kernaasti luvannut tyttönsä. Kiittänyt vielä, ettei hän kenellekään niin mielellään suo. Ja sitten toisena päivänä, kun sulhanen oli pois, suuttui isä Hannalle ja antoi 1 mk ja oli sanonut siinä on perintöä ja käski heti mennä. Hanna oli ensin pitänyt leikkinä.
Lauantaiaamuna. Sen Wennyn olisi pitänyt sanoa vanhemmilleen, että jos ette päästä minua sinne, niin minä tulen hulluksi ja niin Laakso oli antanut 20 mk rouvalleen ja käskenyt antaa sen Wennylle. Woi näitäkin kasvattajia, missä on syy. Eikö se ole isästä peritty se kasvatus. Tyttö oli sanonut, että hänellä ei ole kotia ei vanhempia, ei mitään lämmintä paikkaa. Kylmät vanhemmat kuin rääkkäävät ja mitä ilkeimmillä nimillä nimittävät. Ja nyt laskevat tuon raukan lapsen maailmalle ja ryssän luo. Miksi eivät rukoilleet yhdessä Jumalaa siitä, että olisivat koettaneet nousta yhdessä tuosta liasta. Jumala yksin tietää, miksi kaikki näin menee.
Ja sitten täällä kerrotaan vielä siitä Suvannon Iidan sulhasesta, että se oli menyyt Ouluun kuppasairaalaan. Kyllä sekin asia olisi ilman tätäkin ollut rumaa. No niin enkös minä nyt ole kertonut joutavia juttuja, jotka sinustakin tuntuvat melko mitättömiltä, vaan kerron näitä sen vuoksi, kun niin monen elämä turmeltuu. Jumala antakoon heidän elämäänsä valopilkkuja.
Se meidän lahti ei tapahtunutkaan, niin kuin luvattiin, sillä torstaina eivät tulleet. Perjantaina tulivat Jaakko ja joku Rinteen Jussi, ei pyssyä, ei mitään muuta kuin kirves ja kaksi miehen tölkkiä, jotka eivät oikein näytä ammattimiehiltä. En tietysti luvannut heidän ruveta mihinkään hommiin ennen kuin käyvät katsomassa isoa sonnia. Ja näinhän he sanoivat, etteivät uskalla ruveta kirveellä noin isoa eläintä teurastamaan. He aikoivat tulla nyt maanantaina varustettuna paremmin. Ja olihan se niin pakkanenkin, kun oli 43 astetta pakkasta. Se Sarjan poika ei ole tullut eikä ole kuulunut mitään. Iisakki sanoi, ettei tulla toimeen hevosajossa ellei saada Toivon tilalle miestä. Tulleneeko Söderlund? Tiistaina mennään hänen siskoaan hakemaan. Kiitos siitä pöytäliinasta.”