Kirje 1918-1-9, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Pyryjen ja pakkasten takia myöhästyy täällä junat niin paljon, että kirjeet jaetaan seuraavana päivänä. Sain siis kirjeesi vasta tänään. Tänne kuuluu iloa ja surua. Punakaartilaiset ovat taas ruvenneet pistimillä Suomen itsenäisyystunnelmaa turmelemaan. Tänään lähtivät ryöstöretkelle maaseudulle ja mikäli meille on ilmoitettu, on ainakin 4 punakaartilasta kaatunut taistelussa. Nyt kumminkin sosialistien järjestöt nousevat heitä vastaan. Kunpa niin olisi, voisimme vielä pelastua häpeältä ja tuhotöistä.Wai ei Anni päässyt Haapavedelle. Tietysti en ole kenellekään puhunut hänen puoluekannastaan, eikä se saa olla määräävänä. Tarpeettomasti on hän itse siitä puhunut ja punakaartin yhteydessä on mainittu hänen veljen nimi, tuntematta häntä kunnon mieheksi, niin siitähän se soppa saadaan.
Wai jo naapurin tytön aikovat viedä miehelään. Kyllä se olisi joutanut saada tunnetun miehen, kunnon tyttö, joten toistaiseksi olen tyytymätön tähän, kuten isänsäkin, joka on täysi raukka. Söderlundista en tiedä mitään. Täällä on yksi paikka lähellä, vaan en joutanut mennä sinne agiteeraamaan. Jos Sarjan poika ei ole tullut niin pitäkää Toivoa. Enempää kuin 1:50 p ei makseta. Aloittakoot heinien paalituksen Wehkaluuvalla. Ensin se kolmas lato ja sitten sen kohdalla oleva lato, jossa on ovi sivulla. Uudelle suolle ei nyt ainakaan mennä. Kirjoitan pian, jolloin myös sähkölampuista puhun lähemmin. Hyvästi nyt taas. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”