Kirje 1918-11-11, Helsinki

Rakkaimpani! ”Maailman palo bolshevismin muodossa alkaa raivota. Saksassa käy hyökyaallot jo yli äyräiden. Pelätään, mille kannalle asettuu Saksan sotaväki täällä. On kamala, jos ne liittyvät punaisiin, niin silloin on hukka ovellamme. Kumminkaan ei ole syytä ainakaan vielä sitä pelätä. Täällä oli suuri tasavaltalaiskokous. Tahtoivat mennä liian pitkälle. Lähetäpä minulle saappaat Juholan mukana tänne. Samoin se revolverini patruunoineen, niin minä lähetän tämän sinulle, sillä tuskin osaat sitä käyttää ja tässäkin on ääntä sinun tarpeiksi, jos tarvitsisi paukauttaa. Sen ketjun saisi panettaa oveen ja ne entiset raudat revittää pois.Pane nyt mahdollisimman pian se Pekka pois. Se on nahjustelemista. Muutenkin saat väkeä vähentää. Tervolan Matin saat antaa sairastaa talon ruuassa ja sitten semmoista työtä kuin pystyy. Pumpun vian arvaan aivan pieneksi. Kyllä se E on lurjus. Tietysti olet pannut miehiä kaksi esim. Jaakon ja Uljaan sitä ojaa luomaan. Se ei saa jäädä. Mitatkaa kuinka pitkästi Erkki loi. Sano nyt päättävästi, että se on luotava. Keväällä sitä ei voi luoda.
Puhut unestasi. Koetan varoa, etten tarttuisi tänne. Ilma on siksi tulenarkaa, että tarvittaisiin kotona. Jos Mehtälään pääsee, niin sen isomman aidan siis luuvan puolimmaisen ylälaareista saisi ne kaurat käyttää, sillä ne ovat niin kovin huonoja. Lanterille lienee annettu ne jyvät. Syd. terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”