Kirje 1918-11-30, Nivala
Rakkaimpani! ”Tulin juuri saunasta. Siellä oli niin hyvä, tuntuu niin puhtoiselta. Taas saa alkaa uuden viikon uusilla voimilla. Wieno on oikein iloinen ja reipas, voi jos pysyisi tuommoisena, olisi se raskas taakka pudonnut, joka on minua niin kauan vaivannut.Niin alkaa tuntua toivottomalta, kun ei ole lunta. Naiset kyllä työnsä löytää, vaikka ei ole lunta, vaan miehet ja hevoset ovat melkein työttöminä. Miehet ovat hakkailleet halkoja, vedelleet heiniä ja juurakoita ajaneet. Iltaisin ovat he tehneet käsitöitä, kiuluja, ämpäreitä, lintuja ja mikä mitäkin. Pääasia vain, että kaikki ovat olleet hommassa. Kalervokin on tehnyt oikein näppärän kiulun ja aikoi antaa sen Kertulle joululahjasta. Kalervo raukka on melkein avojaloin ja suutaria emme ole saaneet, vaikka olemme häntä myötäänsä muistuttaneet. Iisakki kertoi, että kaikki miehet tahtovat kenkiä. Uljas kuului olleen melkein avojaloin.
Juuri äsken tuli meille pyyntö, että on lähdettävä asemalta hakemaan suojeluskunnan tavaroita, luultavasti aseita, joita on oltu hakemassa. Sinne pitää olla kolme hevosta ja menevät Kivimäeltä, Mantilasta ja meiltä. Onni menee Tähellä Iisakki koetti kehottaa Jaakkoa, vaan hän ei ollut halukas. Samppa on näytelmäkappaleessa, joka näytetään sunnuntai-iltana. Sitten tuli meille vielä määräys 9 % viljaa sotilaille ja määrä 142 kg on vietävä osuuskauppaan ennen joulukuun 10. päivää. Tämmöisiä määräyksiä on meidän nyt noudatettava. — Papitkin pitää maksaa nyt ensi viikolla. Katri nukkuu niin viekottelevan näköisenä. Pistäydyn tuon lämpöisen nalikan viereen.
Sunnuntaiaamu. Oli niin nälkä, kun heräsin, että piti heti käydä ottamassa voileipää. Muistelen onkohan sinulla evästä siellä, vaan tottapa kirjoitat, jos uupuu. Lämpöinen tervehdys omiltasi”