Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Wai niin sinusta tuntuu, että tulisin sinne käymään. Warmaan olisin sen tehnyt, jos en olisi käynyt Oulussa. Sillä juuri viime viikolla aioin tuoda sinulle evästä, vaan Wienon luo meno katkaisi sinne tulon. Tule käymään kotona suutarin vuoksi ja kun sinä voit käydä ilmaiseksi ja minulta menisi niin paljon matkarahoja, niin säästetään ne joululahjoihin. Woi käpäseppäs kotona. Täällä on niin yksinäistä.Emäntäti on kirkossa, poikaset, Wieno ja opettaja ovat järvellä, kun siellä on peilikirkas jää. Aikoivat he myös käydä Pirttiperässä. Kerttu meni tähän likemmäs jäälle ja Kaino nukkuu. Hän voi aamulla pahoin, vaan kun sai ylenannetuksi, niin nukkui. Lempi meni Katrin kanssa Nannille vieraaksi. Siis olen aivan yksin. Tuleppas nyt vieraakseni, niin varmasti saat lämpöisen vastaanoton. Lempi on oikein hyvä olemassa. Emäntätätikin on häneen luottanut, kun minä olin Oulussa, ei ollut tukkeutunut emännöimään, kun Lempi teki kuten määräsin. Ja siitä on hyvä, kun Lempi on vähäkuuloinen, niin ei kuule kaikkia pauhinoita.
Lapset tulivat kotiin. Olivat reippaita. Piti päästä vielä kotirantaan luistelemaan. Katrikin tahtoi vielä ulos, vaikka on niin kylmän näköinen, kun tuli. Hän on käynyt jo jäällä. Selitin, että minulla oli 6 linnunpoikasta, jotka häärivät äidin ympärillä, vaan nyt ovat poikaset lentäneet etemmäs ja pieninkin linnunpoikanen tahtoo lentää etemmäs, vaikka siivet ovat niin heikot vielä. Tämä keskustelu oli niin Katrista mieluista ja ymmärsi heti ja aina kysyi, minäkö olen pikkuinen linnunpoikanen. En minä lennä kauas. Salin ikkunasta käyn katsomassa. Olen äidin tykönä. Sitten oli hän oikein iloinen, kun toiset lapset tulivat ja lentivät poikaset pesään takaisin. Ei isä hyvä minä saata antaa Katria muiden viereen, sillä en osaa nukkua yksin. En saa untakaan. Sen tiedän, että Katri mielellään nukkuisi Wienon vieressä, vaan minä joudun niin yksin. En kirjoita nyt enempää, koska lapsetkin kirjoittavat” —