Kirje 1918-12-16, Helsinki

Rakkaimpani! ”En aikonut enää kirjoittaa ennen tuloani, mutta tuo heinäjuttu on semmoinen, etten voi olla kirjoittamatta. Paalitettavana ei saa viedä yhtään kiloa, jos paalituksesta ei makseta kuin 1p kilolta, sillä silloin ei tule miesten palkkaa. Ero onkin 11 p eikä 1 penni. Minä en ymmärrä yhtään tätä kauppaa muuna kuin erehdyksenä, enkä periaatteen vuoksi jätä sitä. Wiekää siis hajanaisia. Ne saisi ottaa Joelta niistä Savimäeltä tulleista ladoista. Sieltä saa Heikki myös noutaa. Jokiheinät, vaikka ovat lähellä, ovat vastenmielisiä. Soita nyt Willelle tästä kaupasta. Waltiolle ei noin siivottomasti otettane, muuten kuin erehdyksessä, vaan on se tullut jollekin jobbarille, kenties lihayhtiö Pohjolalle, soita ja vakuuta, ettei yhtään kiloa tuoda Pohjolalle, kun ei miesten palkkaa saatu paalituksesta ja lanka ilman 5-10 vuotta sitten myytiin tuollaisella erolla, vaan ei nyt. Sitä paitsi et ole saanut kuin sen 55 penniä ja olet saapa juuri tuon 11 penniä eli 32 markkaa 12 penniä. Koeta nyt saatko rahat. Kenties he sanovat, ettei ne olleet kylvöheiniä, mutta silloin ellei ne mene nurmista ei, ei niitä saa viedä, vaan on vietävä Joelta tai sitten Wehkalan alla on puhdasta timoteita. Muuten paalin paino on ollut tavallinen, sillä ei ne välipohjan kanssa juuri enempää painaneetkaan kuin 45-50 kiloa, sillä prässillä. Ne roistot Haapaperältä on rangaistava ja jos suojeluskunta ei kykene viinatehtaita lopettamaan, niin sen suojeluskunnan saa lopettaa. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”??? Silmälääkärissä olemme käyneet ja ohjeet ja lasit saaneet. Huomenna menemme sisätautilääkärin luo. Kalervo lähtee luultavasti takaisin perjantaina Ojan kanssa. Ilmoitamme huomenna tarkemmin. Minun lasit jäi sinne, mutta ehkä tulen loppiaiseen toimeen. Myös jäi arkitakki päälle kun läksin. Huomenna enempi. Syd. terveiset teille isältä ja Kalervolta”