Helsingin liepehillä 20/2 18 Rakkaimpani! ”Luullakseni on pari viikkoa, kun olen sinulle kirjoittanut. Haluttomuus ja ajanpuute ei ole ollut, vaan kun tiedän makaavan postissa entistenkin kirjeitten, niin olen pitänyt hyödyttömänä yrittääkään. Toisinaan valtaa kuitenkin koti-ikävä, että haluttaa tehdä hyödytöntäkin työtä.Kerroit viime kirjeessäsi 26 päivältä tammikuulta tädin ja Kertun sairaudesta ja sittemminhän olette voinut vaikka pelkästä mielenliikutuksesta sairastua. Minä toivon kumminkin, että siellä on rauhallista. Kyllä tämä kansa parka, kun se ei ymmärrä sopia ja rakentaa tulevaisuuttaan rakkaudessa. Minussa kuten yleensä eli semmoinen tunto, että nyt alkaa suurien uudistusten aika eduskunnan kautta, mutta se täytyi johtaa täälläkin samaa tietä kuin Venäjällä. Jos venäläiset olisivat olleet maasta pois, niin ei tähän olisi meidän sosialistit ryhtyneet, vaan ne ehättivät juuri heidän turvin tuhotöihin.
Minä olen elänyt syrjässä kaikesta, ja kun nämäkin kirjeet luetaan, niin en halua hataroita kuulumisiakaan ryhtyä kertomaan. Terve olen ollut ja tyyni. Odotan hartaasti sitä aikaa, jolloin voi taas vapaasti matkustaa teidän luo. Wiime yönä olinkin jo Ylivieskassa asti, vaikkakin vähän oudolla ja vaikealla tiellä. Vaan kun silmäni avasin, löysin itseni paljon ulompana kotoa ja vaarattomammassa paikassa. Tuntui vähän ikävältä, kun en edes unissa kerennyt kotiin asti. Kyllä aatoksissa herättyäni jatkoin unikuvia. En tiedä tämän ilmapiirin selviytymistä.
Hävettävää ja surettavaa tämä on. Minä olen luullut, ettei siellä Oulun läänissä olisi mitään, mutta illallisesta ”Työmiehestä” näin, että Oulussa olisi ollut vallan surkea taistelu. Sain uutisesta sen käsityksen, että siellä olisi ollut miehiä jokivalleilta asti ja että useita on kaatunut ja haavoittunut. Nimiä en tiedä, mutta olkoonpa tuttuja tai tuntemattomia punaisia tai valkoisia, niin sittenkin sama häpeä, sama suru, sama veljesveri. Jos tätä mielivaltaa jatkuu, niin järjestä niitä meidän asioita omiis ja lasten nimiin. Jos Wille hoitaa asioita niin kuin ennekin niin mene käymään siellä ja ota se asia omiin nimiisi. Eemelin hoidossa olevan on paras hoitaa niin, että jokainen lapsi saa vastuulleen kaksi sen vertaa kun ennen oli. Näin tasaantuu vastuu.
Täällä ”punaisessa Suomessa” on uudet tuomioistuimetkin, jossa tuomitaan vain harkinnan mukaan. Wankeutta ei suorita, vaan sakkoja, jolloin usein koko omaisuus tuomitaan valtiolle punaisen kaartin ylläpitoon. Elintarpeista täällä tulee puute. Leipä on jo huonoa, etten ikinä ole syönyt, vaikka leipurissa ei ole vikaa. Omat eväät ovat jo kaikki, mutta sille ei mitään mahda. Jos siellä on kiihkeä kysyntä lihasta niin myy, jolloin myös liikenee heiniä. Pane omaan talteesi, sillä minäkin tarvitsen apua, kun tästä selviytyy. Toivokaamme, että kansamme palaa vielä järkiinsä ja pian selviytyy tämä sirkus, jolloin saamme taas yhdessä huoliamme tasata, kun nyt onnettomuudeksemme satuin tänne. Sydämelliset terveiset teille, jos tämä joskus käsiinne tulee. Omaltasi”