Rakkaimpani! ”Ei koskaan minulla ole ollut niin paljon aikaa käyttää ajatuksiani teitä muistellakseni, kun viime viikon kuluessa. Enkä koskaan ole ennen vielä viikkoa niin menettänyt, etten teille, ajatusteni alku ja loppu, olisi kirjettä saanut. Nyt olen senkin kokenut. Olen viikon ollut eristettynä muusta maailmasta. Kumoushallitus (Manner, Tokoi ym.) antoivat viime maanantaina vangitsemiskäskyn meihin eduskunnan valitsemiin hallitusmiehiin nähden ja itse punakaartin avulla nousivat hallitsemaan omalla valtakirjallaan.En tiedä toisista mitään. Kolme lähti lauantai-iltana pohjanmaalle, vaan kun eduskunnassa oli tehty välikysymys elintarvehallituksen eron johdosta, niin en tullut minä siihen joukkoon. Jäin tänne hoitamaan muka virkaani, vaan tulin siitä väkivalloin estetyksi. Maanantaina oli punakaartilaisjoukko vallannut taas senaatin ja tiistaina marssi sinne uudet miehet, niiden mukana Tokoi. Eduskunta ei myös päässyt koolle, sillä edusmiehiä vangittiin, kun yrittivät sinne. Luulen kaikkien lähteneen kaupungista, jotka ovat päässeet lähtemään ja loput lienevät täällä uusissa asunnoissa, sillä entisistä on niitä etsitty. Minun asunnossani oli ollut tarkastus 28 pv aamulla kello 6. En ollut onneksi kotona, joten yritys meni hukkaan. Kuuluvat siellä sittenkin käyneen ja kai siellä on urkkija ulkopuolella. Olen ollut neljän seinän sisässä koko viikon, joten ulkoilmaa en ole hengittänyt. Tuntuu oudolta tämä olo, vaan onhan tämä parempi kuin villien punakaartilaisten vankina olo.
Kirjoitin kirjeen Jennyn osoitteella, mutta postit ei liene kulkeneet ja luullakseni postivirkailijatkin ovat kaikki lakossa. Samoin lienevät virkamiehet kautta maan lakossa, mikäli eivät meidän valtuutuksella toimi. Täällä on ollut suurlakko viikon ja miehet aseissa. Wertakin lienee vuotanut. koska ”Työmiehen” tiedonannoissa puhutaan kaatuneista ja haavoittuneista. Usein olen minäkin huoneeseeni kuullut kiväärin pauketta. On lohduttavaa tietää, ettei siellä ole tämmöistä, missä teillä on onni olla. Se antaa minullekin lohdutusta ja rauhaa. Tuntuu siltä, kun suurin villitys olisi jo ohi, ettei hengen vaaraa enää ole, jos kiinnikin ottavat, sillä murhasta ne varoittavat, vaikka kyllä ne ovat suoraan murhanneetkin mikäli olen huhuja kuullut.
Perjantaina. Työmiehessä varotti Haapalainen tästä ja varotus lienee johtunut edustaja Mikkolan ampumisesta. Tietääkseni senaattoreita ei ole ketään vankina, vaikka olemmekin näin toimettomina, siis tavallaan vankeina. Jos mitä huhuja kuuluu täältä, niin älä Jumalan tähden lähde liikkeelle lapsiemme luota, sillä nyt on kaikkialla epävarmaa. Koetan hoitaa asiani niin suurella varovaisuudella kuin suinkin. Veljesveren vuodattaminen on minulle mitä hirveintä ja senaatin järjestysjoukothan oli vain aiottu pahoille peloksi, vaan sosialistit noutivat taas venäläisilta hankkimansa aseet ja niiden tukemana nousivat valtaan. Koetan nyt kirjoitella usein, jos posti rupeaa kulkemaan. Tänään toivon jo kirjakauppojen olevan auki, niin saan ehkä Millerinkin toverikseni vankilaani. Toivokaamme, että Jumala suo meidän taas pian tavata toisemme. Vaikken ole katsonut vielä voivani lähteä matkaan. Olen kirjoitellut muistiinpanoja. Eilen omistin sunnuntaistani osan teille, ellen sano koko päivän eläneen muistoissa.”