Rakkainpani! ”En tiedä, oletko saanut edellistä kirjettäni, jonka pari päivää sitten kyhäsin. Teistä en ole kuullut mitään sitten, kun 26 päivänä kirjeesi sain. Siitä näin, että siellä on sairautta ja huolta. Kai on täti sairaana. Kenties jo muuttunut vaaralliseksikin kenties kuollutkin. Toivon kumminkin tapaavani teidät vielä terveenä, kun tästä tiet selvenee. Toivon, ettei Kerttu rukan leukaan ole tullut luumätää. Se olisi hirveä ajatella. Kun se nupukka menikin sinne revittäväksi. Kylläpä se oli ikävä, että naapuri hermostui siitä minun kirjeestä. Puhu nyt hänen kanssa, että saa tasapainonsa.Nythän uhkaavat Tokoilaiset hävittää omavaraistaloudet kokonaan, mutta en usko sen yrityksen onnistuvan. Kun olot menivät tämmöisiksi, niin koettakoot kukin kulmakunta selviytyä. Kun täällä en saa nyt rahaa, niin lähetäpä minun asuntoon 150 mk sille rouvalle. Silloin tulee maksetuksi 15 helmikuuta vuokra. Voithan sinne koettaa kirjoittaa minulle tavallisia asioita, jos tässä postit kulkee, niin ehkä ne joskus saan, vaikka en ole tilaisuudessa siellä käymään.
Terve olen ja tyyni, vaikka kyllähän tällainen aika on kiusallista. Minä en ole tavannut tässä ketään tuttavia, vaan kertovat pidätetyn edusmiehiäkin useita. Tänään kuulin mainittavan niiden joukossa Alkion, Juutilaisen, Relanderin, Ingmannin ym, vaan en tiedä tarkemmin, sillä olen yrittänyt pysyä politiikasta syrjässä. Minusta tuntuisikin parhaalta politiikalta, kun pääsisin kotiin, vaan ne eivät kaiketi anna matkalupia tällaiselle maalaisisännällekään. Näin ollen täytyy teidän odottaa ja toivoa, että Jumalan avulla tässä myöhemmin tavataan. Minulla ei ole yhtään tietoa kulkeeko nämä kirjeet nytkään, vaan hukkuva tarttuu oljenkorteen. Paljon mahdollista, että minun täytyy pyytää itsellekin myöhemmin rahaa, mutta nyt en tarvitse. Toivotan teille terveyttä ja reipasta mieltä. Sydämelliset terveiset teille kaikille omaltasi”