Helsingissä Marian päivänä 23/3 18 Rakkaimpani! ”Tuntuu oudolta taas ryhtyä kirjoittamaan kirjettä, kun tiedän varmasti, ettet ole edellisiäkään saanut. Kirjoitan kumminkin aikani kuluksi, kun silmäni ovat väsyneet lukemisesta ja päänikin on samasta syystä kipeä. Eloni ja oloni on entisen kaltaista. Tänään kävi minullakin kaksi vierasta yhtä aikaa, jota ei ole tapahtunut 8 viikkoon….(alarivi puuttui) He kertoivat paljon kuulumisiaan ja herättivät toiveita aseman selviytymisestä. Myöskin lienet saanut Tukholmasta tällä viikolla tietoja minusta. Niin ainakin toivon.Persoonallisesti en voine vielä muutamaan viikkoon tulla kotiin. Kirjoittelen sen tähden nyt ”talouskirjeen”, josta sinun varastosi on vanhastaan tuttu, jotta voit asiantuntemuksella neuvotella miesten kanssa. Ensimmäinen huoli tässä suhteessa on Mehtälä. Sen kysymyksen edessä seisahtaa kynä monesta syystä, kun tarvittaisiin emäntä ja isäntä. Luultavasti sen viime kesäisen pariskunnan saisi, ellei Ransu ole rintamalla, mutta miehistöhän ei ole ajatellut heitä sinne. Kotona olisi Iisakki ja Ida parempia, vaan niistä tulee taas kova puute. Se mylly on yksi este Iisakin lähdölle, sillä tämmöisenä aikana ei sitä epäluotettaviin käsiin mielellään antaisi. Myöskin muuten tarvitset hänet apunasi. Töissähän olisi siinä kaksikin paria, mutta hymyillään niillekin pareina. Maria Tienvieri ei nyt taida olla Nivalassa, jolloin sopisi ajatella häntä. Aivan mahdottomana en Ransun joukkoakaan pidä, vaikken siitä pidä vaan jo ei muuten saisi järjestetyksi, niin täytyisi niinkin tehdä. Söderlundin, Jaakon ja Jannen uskoisin asuvan kyllä sen tyydyttävästi jos saat emännyyden varmoihin käsiin. Idakin esim, haluaa Söderlundin kanssa. Olen maininnut muutamia ehdotuksia, mutta varmaa ehdotusta en mahda tehdä. Mitä kylvöihin tulee, niin yleensä auramaat, kuten tavallista kylvetään kauraan. Kotona siis Hakala, Wensu, Korpihaka ja Muhjala. Siinä on alaa ja työtä. Työt pitää tehdä huolella. Suuren työn panttina on Korpihaka. Siellä täytyy pitää kuokkamiehiä tasaamassa pahimpia kukkuloita ja laaksoja. Muhjalan mullikolle pystynee ensin. Sitten lienee paras mennä Hakalaan. Jättäkää siellä ne viime vuotiset kauramaat nauriiseen. Pellava lienee paras panna Muhjalaan heti rakennuksen viereen eli kaivosarkoihin, jos ne ovat auratut. Niihin voisi panna hampunkin, sillä ne ovat voimaperäiset maat ja voi panna vielä virtsankin, jos haluaa ohraan Tammalassa perunamaat, joihin kylvetään myös heinänsiemen. Muu sula pelto paitsi Tammala, joka tulee rukiiseen tarvittanee perunaan ja juurikasveihin ehkä loput ohraan, jos jää pelto. Niin siinä olikin kotona olevat tilukset. Mutta Mehtälä. —
Niin tässä on taas yksi niistä kymmenistä talouskirjeistä, joita 14 vuotena olen täältä kirjoitellut. Ja tämä on siltäkin varalta, jos en ole kylvöä huoltamassa. Woi kuinka moni pelto menettää kylväjänsä. Tuntuu niin hirveältä. Miten suhtautuu siellä kansa tähän taisteluun. Kummia kuuluu tännekin nyt rintamalta, vaikka täällä punaisten tappiot visusti salataan. Huhu käy, että Wilppulan-Oriveden välisessä saarroksessa olisi 16.000 punaista ja kun niitä vastaan joka taholta rynnätään, niin silmät sumenee tuota ajatellessa. Siellä vuotaa veljesveri, sillä kaikkensa he uhmaajat myös tekevät, jolloin kaatuu moni pellon raataja oppineiden ohella, joita on myös mukana mikäli ehtivät järjestäytyä. Tästä meidän bolscheviki(neuvostovallan) taistelusta riippuu paljon rupeaako tuo rutto leviämään muihin Euroopan maihin. Jos Punaiset voittavat, niin pian se liike on Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa jne. Jos taas tulevat lyödyiksi, niin on se varoittava esimerkki muille. Mutta kumminta on se, että meillä historian kansanvaltaisimmassa maassa syttyi tämä ensin tai toisena, jos Venäjän sekasorron otamme lukuun. Lopetan taas tämän huokailuni. Tuntuu niin oudolta, kun toiminnan aikana on kädet ja suu sidotut. Tuntuu kunnottomalta ja täytyy tyytyä. Sydämelliset terveiset teille kaikille Omaltasi”