Rakkaimpani!”Minä olen kirjoittanut teille useita kirjeitä, joita et ole saanut ja tiedän, ettet saa tätäkään kenties pitkään aikaan, mutta sittenkin kirjoitan ikäväni viihdykkeeksi. Ikäväni heräsi siitä, kun kuulin erään taiteilijattaren laulavan pianon säestyksellä. ”Sä muistatko vielä sen virren”. Olin näkeväni Kaisani ja lapsemme laulamassa sitä kotilieden ääressä. Ilta-askareet olivat loppuneet ja salin takassa paloi valkea. Silloin äiti isää muistellen alkoi ”Sä muistatko vielä sen virren”, johon lapset yhtyivät. Jatkoksi lauloitte vielä ”Sun haltuus rakas isäni”, jolla säestäissä on sama melodia. Oliko kumma, jos kaipuun kyynel tuli silmääni tuollaista unelmoidessa ja todellisuudessakin kauniin laulun kuultuani. Tein kuten otaksuin teidänkin tekevän. Niin ehkä te teette sen nyt isän kirjeen saatuanne.
Minulla on ollut hirveän ikävä päivä. Näin Tiedonantolehdestä, että siellä Kemissä olisi ammuttu kapinallisia ja niiden joukossa myös Yrjö Kallinen. Arvaan kyllä, että hänen voimakas persoonallisuutensa ja sosialistiset mielipiteensä ovat hänenkin johtaneet luokkavihan riehuessa tekoihin, joita ei voi hyväksyä, mutta sittenkin minuun on hän aina tehnyt miesmäisen ja oikeudentuntoisen vaikutuksen, joka ei olisi kuolemaa ansainnut tässä kuohunnassa.
En tunne vieläkään olosuhteita enkä tekoja, mutta minua hirvittää tämä tulos, johon he yhteiskuntalaitosta kaataessa ryhtyivät. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Kenties saksalaiset, jotka ovat Ahvenanmeren ympäristöllä sekaantuvat asiaan. Se on hirveä todistus historiassa, ettemme me kyenneet kuukautta itsenäisyyttämme säilyttämään puhtaana. Tammikuun 4 päivä 1918 tunnusti itsenäisyytemme Ranska, Ruotsi, Wenäjä ja Saksa, mutta 28 päivä samaa kuuta alkoi Mannerin vallankumous silpoa venäläisten kivääreillä ja tykeillä ja heidän tukemana. Toista kuukautta ovat he tätä hirmuvaltaa harjoittaneet ja ehkä tuhansissa on jo uhrit laskettava. Mikäli täältä syrjästä voi päättää, niin heidän joukot yhä kasvavat vapaaehtoisuuden tietä ja nyt on jo esimerkiksi katutöissä ym. olevat määrätty kaikki. Aseita ja ampumavaroja ovat he saaneet Wenäjän hallitukselta. He maksavat sitä paitsi palkkaa 15 markkaa päivältä, vaimolle lisää 100 mk kuukaudessa ja vielä jokaista lasta kohti 25 markkaa kuukaudessa. Tämä kaikki suoritetaan Suomen pankista ryöstetyillä rahoilla. —
Täällä viime räjäyttivät Tallbergin räjäytysainevaraston, jonka johdosta särkyi monen kilometrin alueella lukematon määrä ikkunoita ja sanotaan talojakin vikaantuneen, seiniä ym. halkeilleen. Se oli tapahtunut yöllä kello kolme, vaan minä en tiennyt siitä mitään. Muuta ei olekaan juuri kerrottavaa kuin surkeutta. Murhataan, ryöstetään ja varastetaan, Kirkkonummella on antautunut iso suojeluskunnan joukko 609 miestä ja ovat täällä sotavankeina. Suru on ihmisillä suuri.
Kirkoissa muutamissa kuuluu olevan jumalanpalveluksia kaksi kertaa päivässä, johon surun murtamat ihmiset kokoontuvat. Niin ja toiset ovat panneet viralta papit, suunnittelevat kirkkojen uudestaan muodostelua kokouspaikoiksi. Kuulin juuri, että Ikaalisten kirkon tornin ovat punaiset ampuneet poikki. Wilppulan kirkko lie myös tuhottu. samoin Porin puolella kuuluvat olleet vaarassa. On omituista tämäkin kiihko. Kyllä minun mielestä saisivat pysyä sotijat kirkkojen ulkopuolella ja jättää rauhallisille ihmisille rukouspaikoiksi. Kyllähän kirkkomme tarvitsevat uutta virikettä, ja turha on niihin kytkeä sellaisia, jotka eivät halua sinne kuulua, vaan mitä järkeä on tehdä väkivaltaa toisten vakaumuksille. Miksi tahdotaan riistää heiltä pois pyhättönsä ja opettajansa. Sitä paitsi tälläkin alalla olis uudistus mennyt rauhallista tietä kansan toivomuksen mukaan, joskin hitaammin. Olen usein muistanut Yrjöä, jolla oli käsityksensä olojen kehityksestä. Kyllä sota raaistaa, vaan samalla hätä lähentää kansan etsimään Jumalan kaikki johtavaa kättä. Panen taas levolle teitä muistaen ja hyräillen ”Sä muistatko vielä sen virren” Sydämelliset terveiset teille kaikille Omaltasi”