Rakas Wieno”Kirjoitan tätä kirjettä tykkien jyskeessä. Taistelu Helsingin hallitsemisesta käy parhaillaan. Tykit jyskää, niin että ikkunat tärisee, vaikka taistelu on vielä usean kilometrin päässä esikaupungeissa. Surullista on tällainen veljesvaino. Olen 14 vuoden aikana ollut monenlaisissa vaiheissa Helsingissä, vaan tämä oli vielä kokematta ja näkemättä tehdä se alamaiseksemme???? Isä on kyllä nyt kansansa kutsusta sieltä poissa, mutta aina hengessä mukana. Minä jo toisessa kirjeessä puhuin teille yksimielisyydestä ja äidin auttamisesta, joten en nyt siihen palaa. Isää huolettaa tällaisilla vaaran hetkillä mm. teidän kasvatuksenne. Puhuin äsken yhteisen kodin ”sukupuun” ja maalaiselämän arvoista. Mutta sittenkin täytyy meidän yhteiskunnan jäseninä koettaa siihenkin itseämme sovittaa. Näin täytyy meidän hankkia tietoja, että voisimme oikean ja väärän kasvatussuunnan erottaa. Kun sinä Wieno olet vanhin, niin astuu tämä tietojen hankinta ensin sinun etehen. Tai on jo astunutkin. Olet paljon voittanut, kun et ollut tänä kauhun vuonna kaupungissa. Nyt on käänne kohta koulujen ohjelmassakin mm. venäjän kieli tulee vapaaehtoiseksi. Muutenkin tulee suuresti muuttumaan ohjelma, vaikkei se äkkiä voi tapahtua. Nyt lisäksi ei voitane oppilaita ainakaan täällä Punaisessa Suomessa muuttaa uusille luokille laisinkaan ???kansan luontaiset vaistot himmentänyt. Tuo huuto kansojenvälisyys on himmentänyt oman sukupuun juuret. Täällä yleinen touhu ja hälinä särkee kodit, suvut, heimot jopa kansallisuustunteetkin. Se on väärään johdetun sivistyksen tulos. Jos ihmiset eivät kokoontuisi niin paljon kaupunkeihin ”Baabelin torneja” rakentamaan, vaan palvelisivat maata, niin ne myös ymmärtäisivät paremmin toisiaan. Kun meillä on siellä maata, niin koettakaamme me. Kun näyttää, että sinulla on kunnollinen lukupää niin jos terveytesi on hyvä voit koettaa sinä harjoittaa opintoja, jolloin voit myöhemmin olla siskoille ohjaajana. Ellet nyt syksyyn mennessä saa kolmannen luokan kurssia luetuksi, niin ehkä voisit vielä olla vuoden kotona kotiopettajan ohjattavana. Jos Oulussa on koulut käynnissä, niin silloin voisitte opettajan kanssa käydä jo keväällä tutkinnossa. Silloin voisi kesällä parsia, jos jossakin aineessa ei selviytyisi. Eikä yhtään saa nolostella, vaikka hylkäisivät kaikessa. Silloin ei voi luonnollisesti yrittää, sillä niin paljon ei kesällä jaksa lukea, mutta sitten luetaan kokonainen vuosi ja yritetään uudelleen. Jos terveytesi rupeaa pettämään, niin silloin paras jättää lukuhommat ja hoitaa kaikella keinoin terveyttä. Ilta jo pimenee. Tykkien jyskettäkään ei nyt kuulu. Sano kaikille siskoille terveisiä sodan pauhuissa olevalta isältä.”