Panen tämän senaattori Talaan mukaan, joka tänään lähtee Hämeenlinnaan. Itse tulen loppuviikolla.Rakkaimpani! ”On kulunut viikko, kun sähkötin sinulle ja tiedustelin vointianne, mutta ihmeellistä kyllä en ole saanut mitään vastausta. En ole kuullut teistä mitään kolmeen kuukauteen, joten levottomuuteni arvaat. Tietysti et ole saanut sinäkään paljon tietoja minusta. Yhden kerran olen koettanut sähköttää maaliskuulla Ruotsin kautta. En tiedä oletko sitä koskaan saanut. Samoin lie myös senaattori Ehrnrooth lähettänyt kerran sanan Mannerheimin lähetin mukana Mannerheimille, jotta hän sähköttäisi sinulle mutta mahdotonta tietää pääsikö tuo sankari rintaman läpi. Syy miksi viime sunnuntaiseen ei ole tullut vastausta on ehkä siinä, kun on vain yksi lanka kunnossa ja virallisia sähkösanomia on paljon. Olin liian vaatimaton, kun en pannut arvonimeäni, jolloin olisi se kulkenut puoli virallisena. Korvan mukana saat toista kymmentä kirjettä. Sisältö niissä on varovainen ja peitetty, sillä täytyi aina elää siltä varalta, ettei mitään semmoista löytyisi luotani, joka todistaisi, kuka olen. Aina olin puhdas kaikista papereista, enkä pitkään aikaan kirjoittanut muuta kuin nuo kirjeet, jotka tarkoin kätkin.
Olin pari kuukautta, ettei asuntoani tämän talon ulkopuolella tiennyt kuin senaattori Ehrnrooth ja eräs laulajatar neiti Anger (Auer?), joka on neiti Wathenin hyvä ystävä. Maaliskuun lopulla sanoi E. vasta asuntoni Relanderille. Muuta en tavannutkaan. Punaiset luulivat kai minun paenneen kaupungista, valkoistenkin kesken kulki huhu minun lähteneen eräällä venäläisiltä kaapatulla laivalla. Nyt on jo kaupunki rauhallinen sala-ampujistakin. Saksalaisia ja valkoisia on kaupunki vilinöillään. Vankeja on kai lähes 10.000 henkeä ja uusia tulee joka päivä.
Elintarpeista on puute valkeilla ja vangeilla ym. Kyllähän teilläkin taitaa laarit olla tyhjät. Oli surullista, kun en päässyt edes kylvöjä järjestämään. Eräässä Korvan mukana tulleessa kirjeessä on ohjeita, vaikka nekin taisivat myöhästyä. Saa nähdä kuinka kauan hän viipyy matkalla. Annoin hänelle taas matkarahat, joten hänen velkansa on nyt 550 mk. Taistelun kauhuista näet sanomalehdistä, joita alkanee saapua sinne. Kyllä ne punaiset ovat nyt viime päivinä tehneet niin hirveitä tekoja, ettei uskoa voisi. Tuskin isonvihan aikaan on ryssät siten mellastaneet. Williintyneet naiset kuuluvat olevan aivan raakalaisia. Vangituita kansalaisia ampuneet huoneisiin kuin pedot. Luullaan heidän polttaneenkin vankejaan. Samoin ovat pakottaneet porvareita kiväärien kanssa etulinjalle armeijaa vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka ovat useita viikkoja samoilleet metsässä, heinäladoissa ym. Samoin lukuisia ryöstelyitä ja poltettuja taloja varsinkin Porin puolessa. Rauman seudulla on myös taisteltu. Olisi siellä nyt S. ollut ”lakkotovereita”. Sen ei tainnut tarvita käydä arvannostossa, kun kirjoilla Raumalla. Sitä paitsi on hän puoli sokea ilman lasia.
Miten olette tulleet toimeen miehistä, kun pojat ovat ehkä rintamalla. Jaakko Mattila ja Matti Mehtälä lienee siellä eikä tietysti Janneakaan ole viety, kun on suuri perhe. Koettakaa nyt saada kylvöjä niin paljon kuin suinkin. Lehmille ei tietysti anneta ollenkaan jauhoja ja hevosillekin täytyy antaa niin vähän kuin suinkin, että ihmiset eläisivät. Kyllä minulla on ikävä muisto niistä jauhotynnyreistä, kun en kerennyt uudelleen laskea niitä kuten aioin vielä täältäkin ja sitten katkesi yhteys. Olen nähnyt, että siellä on otettu kahdestikin viljoja. Kyllä on kamala, miten väki jaksaa kesällä. Ulkoa saantiin on hyvät toiveet myöhemminkin.
Koetan päästä kotiin niin pian kuin suinkin. Toivon huomenna vihdoin saavani vastauksen sähkösanomaani. Jännitettynä odotan tietoa, vieläkö kaikki elätte. Varsinkin luonnon lakien mukaan pelkään, ettei vanha täti ole tätä kaikkea kestänyt, vaikkei ole kärsinyt tosin niitä kauhuja kuin täällä ihmiset. Saalastinkin sydän sammui juuri Tampereen vapautumisen hetkellä. Sydämelliset terveiset teille kaikille kaipaavalta Kyöstiltäsi.”