Rakkaimpani”Jumala suojatkoon sinua näin huudan sydämeni pohjasta. Kiitos niistä kirjeistäsi, joita sopessasi olet kirjoittanut. Luen niitä ja itken, sillä olet nähnyt kaiken niin kuin se oli. Tuskani oli toisinaan niin suuri, että kesken keiton kuppiin panon täytyi mennä salin nurkkaan polvilleen puhumaan Taivaan Isälle. Rukous ei aina puhkea sanoiksi, mutta Taivaan Herra näkee kaiken. Hän on kuullut huutoni. Hän antoi sinulle maallisen hyvän sopen, jossa vietit nuo kauhun yöt. Mutta paraimman olet saanut. Olet saanut elävän Jumalan tuntemuksen. Ei mikään tunnu niin hyvältä, niin suurelta. Jumalamme kasvata meitä omiksesi. Suo Isämme taivaassa Kyöstille viisautta tehdä kansallemme hyvää. Ota hänet omaksesi, kasvata häntä enempi Sinun tuntemisessasi tekemään Suomellemme sen korkean, jalon tahtosi, jonka yhdeksi tekijäksi olet valinnut hänet minulle täällä rakkaimman. –
Muutettiin tiistaina Mehtälään. Setä Jaakko sanoo nyt tulevansa tasatuksi sen Korpihaan, kun hän sen poikasen kanssa ovat olleet kolmena päivänä. Mitä sanot tästä. Iisakki tuumasi, antaa olla, kun karhitaan niin sitten vielä tasataan. Tähän en tietysti tyydy. Vien tytöt sinne. Hernekaura kylvettiin myös, vaan on taas niin kylmännyt, ettei pystytä vielä pellolle aamulla.
Tiistaina tuotiin 8 kaatunutta ja yksi on jo ennen tuotu. Voi miten kamalaa. Kello 7 illalla alkoivat kirkon kellot soida niin verkalleen, kun nuo kylmenneet soturit laatikoissa hevosten vetäminä hiljakseen painautuivat kirkkoa kohti. Heidät vietiin kirkon alle. Kurun Iisakin poika vietiin kotiinsa. Myllymäen Aakuakaan ei heitetty kotiinsa. Näitä kaatuneita en tiedä, ketä ne kaikki ovat. Sain Sampalta kortin, jonka lähetän, että saat nähdä, mitä hän kirjoittaa. Lämpöinen tervehdys kaipaavilta omiltasi”