Kirje 1918-6-12, Nivala
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. En tule sinne, koska tulet kotiin juhannuksena. Ei tämä koti tällä kertaa ole mikään mukava heittää, kun säännöstelyt pitää olla elintarpeilla. Kotoisia ristiriitoja tahtoo tulla väkisinkin ja ne pakottaa minut olemaan kotona.Lähetän nämä eväät soittajien mukana. Ota lämpöinen mokko tuon puolukkasopan mukana kaipaavalta omaltasi. Olen ajatellut, jos miten tuon hammashomman. Mietin niinkin, jos saisit olla vähän pitemmän aikaa, niin menisin silloin Ouluun. En usko viipyvän siellä kovin monta päivää ja olisithan silloin pää. No mitäpäs noista, ne on pikku asioita. On vähän suru, kun eväsleipäsi ei onnistunut, kun yöllä leivoimme, oli kaikki vähän hataraa. Laitan tuon Iisakin tuoman voinkin, että saat antaa jollekin toiselle. Liha jäi tosin pois, kun ei se mahtunut ja niitä paketteja oli jo niin monta.
Kyllä Korpihaka tulee hyvännäköiseksi laitetuksi. Samppa kyntää. Pellot ovat kuohkevan näköisiä. Ne Mehtälän työt olivat minusta hyvästi. Lähetän sinulle lihaa, sillä meillä on yksi sonnivasikka, joka pakkaa imemään lehmiä, niin panemme sen tulemaan tai osan siitä. Koetan nyt pakata sinulle evästä. Kapsäkin toi Junttilan Erkki. Hän sanoi sinun olevan jo entisemmän näköisen ja kyyneleet vyöryivät hänen silmistään, kun hän kertoi, minkä näköinen olit, kun tulit siltä pitkältä matkalta. Niitä heiniä en ole viettänyt asemalle, kun Willeä en ole saanut käsiini. Rupean täyttämään kapsäkkiäsi ja samalla suljen sinne niin monta lämpöistä tunnetta, jotka täyttävät mielen näitä laittaissa. Kuten sanoin paikkasi on siellä. Se on ajatukseni Lämpöinen tervehdys omaltasi”