Rakkaimpani! ”On sunnuntairauha. Muistelen teitä ja kuluneita aikoja. Kainon vuoden pää oli taas, vaikka en muistanut aikanaan lähettää edes korttia. Onnitteluni ja siunaukseni seuratkoon sen syvämietteisen lapsemme askeleita. Koetan päästä täältä lähtemään torstaina luoksenne. Olen siis perjantaina kaiken todennäköisyyden mukaan luonanne. Ehkäpä lähetät sitten lapsia noutamaan, jos on kaunis ilma. Etkö saa isompia kärryjä korjatuksi, joten pääsisi tuolle huvimatkalle useampia. Kumminkin olisi paras panna silloin mukaan vakava hevonen esim. Huilu.Laita myös vaalea pukuni prässättäväksi, jos on ruttaantunut kapsäkissä. Weljesi on kai kertonut täältä kuulumiset. Ne olivat syömässä sitä vasikkaa. Samoin Edvard Pettersson ja Pehkonen. Itse olen murkinoinut taaskin sen ääressä. Eroa en ole saanut ja tuskin aivan pian saankaan. Töistä en osaa kirjoittaa, kun olen taas vieraantunut. Kesantovainiolla työskentely lie teillä siellä ja Mehtälässä jatkunevat aidan latomiset. Ellen kirjoita niin laita perjantaina noutamaan. Jos niin sattuisi, etten silloin saapuisi, niin saisi noutaja mennä Kankaalle yöksi odottamaan. Näin ei tietysti käy. En ehdi enempää. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”