Kirje 1918-6-28, Nivala

Rakkaimpani! ”Näyttelyssä oli äärettömän paljon hevosia ja herrat olivat niin kovin visuna, etteivät montakaan päästäneet kantakirjaan. Ei meidän Ajo eikä Riemukaan päässeet. Ajon jalat olivat liian heikot siihen vahvaan lihavaan ruumiiseen verraten ja Riemu on niin vanha eikä ole antanut yhtään varsaa, joten ei päässyt kantakirjaan. Huilu sai kolmannen palkinnon. Moitittiin, kun on antanut niin kovin vähän varsoja. Ihmeen jälkeläisiä oli oikein kauniita, vaan ne hylättiin kaikki värinsäkin vuoksi. Oli sentään yksi varsa, joka oli perinyt emänsä värin ja oli tullut huomioon otetuksi.Täällä nyt oikein sataa ja tuntuu, kuin vettä tulisi kuin vedenpaisumuksessa. Joka paikassa on lammikoita ja jokeen on vesi yltynyt. Miehet laittavat lautoja uudessa navetassa ja Onni ja Matti siivoavat tallia. On oikein somas opettaja nyt Wienolla, ei pane paljon läksyjä ja paljon selittää laskentoa. En usko olevan suurtakaan merkitystä tällä hommalla. Hän on niin arka ja ujo, jottei opettajalle sovi tuommoinen. Saattaahan hän rohkeentua, kun on vähän aikaa harjaantunut, siis toivotaan nyt parannusta. Wienon hampaat ovat nyt juuri kovasti kipeät, kun eilen oli järvellä hakemassa kukkia avojaloin ja siellä jäähtyi. Yön hän on valvonut. Poski on ajettunut kovasti, vaan nyt helpottaa. Jäi niin mieleeni sinun väsynyt ilmeesi vaan jospa siellä taas olisit virkistyneempi. Jumala suojatkoon sinua. Lämpöinen tervehdys omaltasi”