Arvoisa kasvattajani!”Minun velvollisuuteni olisi ollut puhua Teille eräästä asiasta, josta sain tiedon vähän ennen lähtöäni käydessäni kylällä, vaan johon minulle lähtökiireissä ei ollut aikaa eikä haluakaan, koska mielellään ei kaikkiin asioihin halua sekaantua lyhyellä käynnillä. Lisäksi asia on sitä laatua, että Teidän on syytä sitä omassa rauhassanne ajatella eikä kiihkolla.
Kumminkin leipäannos on meilläkin muutamille liian pieni, joten kysyy ruuanlaittajalta suurta työtä ja huolta. Tämä on sitä vaikeampaa, kun muissa taloissa eletään ajattelematta tulevaisuutta tai on epärehellisesti pidätetty enempi, kun on ollut lupa. Näin ollen on annettava suuri kunnioitus sellaisille henkilöille, jotka koettavat säännöstelyjä noudattaa ja ottavat päälleen sen vaivan ja vastuun, mikä siitä koituu. Tätä on minun vaatimuksesta yrittänyt vaimoni. Tämän tuntee kaikki ja talomme on pelastunut niistä epäluuloista, joita yleisesti on sielläkin puutteenalaisilla taloja kohtaan, joissa eletään järjestelemättä viljaa.
On luonnollista, kun olen määräyksiä antamassa, niin pitää niitä myös kodissani noudattaa tai muuten olen kuin semmoinen pappi, joka elää toisin kuin opettaa. Kaisalle tämä on säälittävän vaikeaa, vaan täyttää hän kuin sankari määräykseni. On kumminkin luonnollista, että se rasittaa häntä ja silti tarvitsee se tukea ympäristöltään. Nyt kuulin kumminkin siellä käydessäni sen ikävän sanoman, että Te Kärenlammen kuullen olette yrittäneet häpäistä vaimoani hänen kuullen, että se muka tappaa palvelijat nälkään. Mitä Teille on hyötyä tällaisesta menettelystä? Ajatelkaa mikä suru ja huoli oli silloinkin vaimollani lehmän sairauden ynnä monien muiden huolien lisäksi, niin ettei se tahallista häpäisemistä kestäisi vieraalle ihmiselle, joka suurella nautinnolla levittää sitä vihamiehillemme. Onko Teille tai meille tai kenellekään hyötyä tuollaisesta, ellei sitä pidä jonain nautintona, kun kerrotaan teidän tuolla tavalla kohtelevan vaimoani. Luuletteko tulevan siitä teille kunniaa. Sama on asia, jos tämä tapahtuu palvelijain kuullen.
Miksette moiti minua, joka määräykset olen antanut, eikä sitä joka niitä suurella työllä noudattaa. Minä ne nuhteet kestän ja tiedän määräykset antaneeni kansalle sen pelastamiseksi nälkäkuolemalta. Näin on täytynyt tehdä kaikissa maissa, missä viljaa ei löydy kyllin. Ja meillä sitä ei ole kyllin eikä muualta saada. Sen tähden täytyy supistaa. Minä kiitän Jumalaa, että meidän kotona on tavallista enempi. Tällä en manaa kenenkään ruokaa ja teille on sitä tarjona tarpeeksenne, sillä me kaikki ennen olemme valmiit ja velvolliset kärsimään, mutta sitä pyydän sydämestäni oman onnemme tähden, ettemme vaikeuta toistemme toimintaa. Mutta tästä on toinenkin vaara, jota teidän on vaikea ymmärtää, kun ette ole kasvattajan periaatteisiin syventyneet. Se on se vaara, että jokainen lapsien mieliin kylvetty halventava sana yrittää riistää kunnioituksen äitiä kohtaan ja se yritys on verraton. Jos äiti lapsien silmissä menettää luottamuksensa, niin silloin kodin koko henki on rikki ja onnettomuus ovella. Sen vuoksi kasvattajalle on tämä luottamus kultaakin kalliimpi ja mikäli tätä rakkautta äidin ja lasten välillä edistätte sitä lähemmäs te itse joudutte molempiin nähden ja tähän minun mielestäni täytyisi jokaisen pyrkiä. Minä kyllä olen saanut omasta suustanne kuulla usein käsityksenne Kaisasta, vaan muille ei teidän tulisi sitä esittää, koska siitä ei ole kodillemme mitään hyötyä eikä ole tehonnnut minuunkaan, vaan päinvastoin kuudentoista vuoden kuluessa olen saanut loistavan todistuksen hänen ihmeteltävistä kyvyistään ja voin Jumalan ja ihmisten edessä tunnustaa, että hänen kanssa olen ollut onnellisempi kuin osasin toivoakaan.
Kukaan nainen ei olisi voinut paremmin kotiani onnellistuttaa, kun juuri hän ja tiedän, että hänen kykyjään ihmettelee jokainen puolueeton ihminen. Kukaan muu ei kykenisi ilman isäntää hoitamaan tuollaista taloa. Ja se on mennyt hyvin. On ollut mielestäni onni, että te myös olette jaksanut suhtautua siten, ettei ulospäin käsityksenne Kaisasta ole kuulunut ja sen tähden tuntuukin raskaalta, kun tuollaista ilmenee silloin tällöin palvelijain ja vieraiden ihmisten kuullen. Varsinkin, kun tapahtuu juuri sellaisen ihmisen kuullen, kun Kärenlampi, jolla on sellaisia onnettomia luonteita ympärillä kuin rouva Hulkkonen ym- jotka mielellään kertovat niitä kylille ja siellä ne laajenee ja pahenee.
Tämän vuoksi ennen kaikkea itsenne, vaimoni, minun ja kotini tähden pyydän ystävällisesti ja pojan rakkaudella tällaista karttamaan. Ja ennen muuta lapsiemme takia, joiden kehitys on meille kallis kaikille, sillä ilokseni olen nähnyt teidänkin niitä rakastavan, vaikka kasvatustavasta teillä on erilaisia käsitteitä kuin meillä. Mutta sittenkin on meillä hyvä tarkoitus heitä kaikkia kohtaan. Kun kohtalomme on yhdistetty, niin koettakaamme ymmärtää ja tukea toisiamme.
Minulla on hyvä tarkoitus tätäkin kirjoittaessa, johon olen osan yötäni uhrannut. Kello on jo 1 yöllä, kun tätä kirjoitan. Kuultuani tästä, kysyin Kaisalta, vaan hän pyysi, etten siitä puhuisi teille ja kehotti vaikenemaan, koska tekoa ei saa tekemättömäksi. Mutta kotimme onnen tähden olen tästä tahtonut kirjoittaa, ilmoittaen, että se järjestelmä on minun toimesta ja ellei minun tahtoa täytetä siinä talossa, niin keneen luotan minä sitten maailmassa. Sen tähden ei saa kukaan toiminnallaan vaikuttaa siihen, ettei vaimoni ja lapseni noudattaisi tahtoani. Sillä sanon vielä, että se olisi kauhea päivä minulle, jos näkisin, että minulta yritetään kodin taholta jotain peittää. Sanon sen suoraan, että se olisi minulle liian kova isku elämässäni, jos juuri kodin piiristä tuo tapahtuisi. Kiitän Jumalaa, ettei vaimoni ole tuota yrittänyt eikä ole ottanut sellaisia ohjeita vastaan. Ja minä olisin murtunut mies, jos niin olisi. Minä en voisi olla se mikä olen, ellen olisi onnistunut saamaan kunnollista elämänkumppania, joka luottaa minuun ja johon minä voin luottaa. On valitettavaa, että minä olen joutunut olemaan niin paljon pois kotoa, vaan sittenkin on se mennyt ihmeellisesti hyvin, vaikka lankeaa niin paljon huolta Kaisalle. Sen vuoksi toivon, ettei hänen asemansa vaikeutuisi aiheettomasti eikä ainakaan siten, että vieraat ihmiset kotimme vahingoksi pääsee iloitsemaan.
Meidän kaikkien elämän kulku on siksi läheisesti yhdistetty, että toisemme menestys on kaikkien onni ja loukkaamme samalla itseämme, kun olemme toistamme loukkaavana. Sen vuoksi on kahden kesken eikä pahan maailman kuullen neuvottava toisiaan. Muuten alentaa sillä itseään ja kotiaan. Uskokaa minua poikananne, että te olette jo sillä iällä, että ettet voi tarkoin arvostella mitä tämmöinen aika tuo mukanaan, vaan voitte luottaa minuun, jonka on täytynyt koko kansa elämästä huolehtia, että minulle on koko maan etu kallis. Ja ennen muuta on minulle kodin onni kallis ja sen vuoksi olen rauhan ja onnen nimessä puhunut asiasta, jonka en soisi uusiutuvan meidän ja teidän onnen vuoksi. Toivon Teille hyvää vointia ja rauhallisia vanhuuden päiviä. Pojan rakkaudella Kyösti Kallio”