Rakkaimpani! Waikka on jo yksi kirje tulossa ja saapunee vasta samassa postissa perille, niin kirjoitan toisenkin kirjeen. Kyllähän osasin peljätä niiden hevosten kohtaloa, vaan kun olivat niin hyvässä kunnossa, niin ajattelin kumminkin mahdollista läpimenoa. Riemun toivon menevän ehdollisesti siten, että saa kirjat ja varsan.Wai on siellä nyt niin runsaasti satanut. Kyllähän se on hyvä heinälle ja viljallekin. Luonnollisesti työsaavutukset kärsivät, vaan se on pieni asia sen siunauksellisen tuloksen rinnalla, joka tästä johtuu. Pelkään vaan, että olette muuttaneet työsuunnitelmaani myllyllä veden paljouden tähden. Siihen ei ole kumminkaan syytä. Kun aukaisee keskiväylän, niin virtaa siitä vesi, joten voi varmasti ryhtyä niihin töihin, joista suunnittelin, sillä Mehtälässä on runsaasti miehiä luultavasti ilman näitä. Kirnun voi korjata aivan hyvin veden vuoksi samoin myös padot korjata rahkan ja suurempien kivien kanssa ja kun jättää keskiväylän auki, niin voi karia luoda joskus kesällä juovasta. Siis saatte tehdä aivan suunnitelmani mukaan.
Siihen portaan korjaukseen on käytettävä niitä vanhan luuvan hirsiä, ettei lopu ne vähäiset uudet hirret. Puhuin tästä jo Iisakille, vaan ehkä on syytä sanoa vielä. Myöskin sanoin, ettei sitä alaosaa enää salveta, vaan tehdään kuten tavallisesti patsailla ja niskoilla, mutta parhaiten uskon Heikin sen ymmärtävän, kun aukaistaan lattia, jolloin näkee kokonaan sen alustan. Ulkoporras on myös tehtävä uusi tai ainakin uudestaan lankutettava. Myöskin sen uuden rakennuksen veranta olisi pitänyt laudoittaa ja panna lattia, vaan en muistanut tehdä piirustusta ja muuten eivät osaa sitä tehdä, joten ei tarvitse sitä mainita ollenkaan. Mainitsit väsyneestä ilmeestäni. Siellä en sitä tuntenut, vaan nyt olen koko viikon hyvin väsynyt, vaikka tosin työssä aina. Kuitenkin on pääni ollut hyvin raskaana ja mieli masentuneena.”